Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Keskusta on jatkuvassa muutoksessa – Talot ja kadut muuttuvat rakkaiksi, kun niiden ihmiset tulevat tutuiksi

Ihminen ei huomaakaan, miten paljon ympäristö muuttuu kaiken aikaa. – Mutta kun katsoo kuvaa Uudenkaupungin keskustasta sadan vuoden takaa tai 60-luvulta, sitten huomaa, miten paljon kaupunki on muuttunut, kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén toteaa. Arvela-Hellén oli kutsuttu Vakka-opiston kulttuurikahvilaan puhumaan aiheesta U:gin ihanat paikat ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Kaupunginarkkitehti pyysi yleisöä pohtimaan, mitkä heille ovat omassa kaupungissa vau-paikkoja. Vastaukset olivat hyvin yhtäläisiä keskenään: Kaupunginlahden ranta, kirjastotalo, Pryki-ravintolarakennus, Myllymäki, Vanha kirkko, ranta-aitat, puutalot ja pitkät näkymät keskustan kaduilla. Arvela-Hellén sanoi, että hänelle itselleen Uudessakaupungissa tärkeää on meri sekä horisontti. – Siitä syntyy tunnelma, että lähdetään ja saavutaan. Lepäinen on hänestä hyvä esimerkki siitä, että vaikka Uusikaupunki kaupunki onkin, sitä ei ole pilattu melu- ja valosaasteella kuten suurempia kaupunkeja. – Tässä kaupungissa voi vielä kokea hiljaisuuden, pimeyden, katsoa tähtitaivasta ja nähdä jopa revontulia.   Puutalot ovat Uudenkaupungin kaupunkikuvan kannalta hyvin merkittävä kokonaisuus. Arvela-Hellén vertasi Uudenkaupungin puutalokokonaisuutta Raumaan, jossa vanha kaupunki on oma kokonaisuutensa ja varsinainen kaupunki levittäytyy sen ympärille. Uudessakaupungissa puutalot muodostavat sen sijaan koko keskustan. Uudellekaupungille ominaista ovat myös mäet: Kukonmäki, Vallilanmäki, Sorvakonmäki, Myllymäki ja Viikainen. – Kaupunkimme on myös hyvin vihreä. Esimerkiksi viime kesänä puut muodostivat Kirkkokadulle kuin vihreän tunnelin. Kaupunginarkkitehti muistutti, että puita on istutettu Uuteenkaupunkiin tärkeästä syystä. Niillä on ennaltaehkäisty tulipalojen leviämistä. – Kun Chiewitz suunnitteli keskustakaavaa, hän puhui palokujista. Niillä hän tarkoitti puita, jotka sitovat niin paljon vettä, että hidastavat palon leviämistä.   Rakennusten ja katunäkymien lisäksi Arvela-Hellénin mielestä kaupungin viihtyisyyden kannalta ratkaisevia ovat myös yhteisölliset tapahtumat. Esimerkiksi Crusell-viikolla järjestettävästä Lyhtyjen yöstä on tullut hyvin suosittu tapahtuma. – Kun sitä ensimmäisen kerran järjestettiin 90-luvun alkupuolella, ensin ihmiset eivät meinanneet kehdata tulla piknikkorien kanssa paikalle. Kun joillakin sitten oli ruokaa mukana, muutkin hakivat liinan ja piknikkorinsa, hän muistelee nauraen. Nyt Vallilanmäki täyttyy Lyhtyjen öinä piknikseurueista. Myös demokatu osoitti, että ihmiset kyllä lähtevät liikkeelle, kun vain jotain tapahtuu. – Kaupungin pitää tarjota paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan. Maailmalla tätä suunnittelu tunnetaan termillä placemaking. Hän pohti myös, miten uudet asukkaat kokevat Uudenkaupungin. – Talot ja kadut tulevat rakkaiksi, kun niiden ihmiset tulevat tutuiksi, hän arveli.