Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Papusoppa liittyy paastoon – Useilla arkiruuilla on uskontoon liittyvä historiallinen tausta

Miksi torstai on hernekeittopäivä? Miten kermapullat liittyvät laskiaiseen? Monet ruokaperinteet juontavat pitkälle kristilliseen historiaan. Kun raumalainen uskonnonopettaja Marja Tanhuanpää  kirjoitti uskonnonopettajien lehteen artikkelia benediktiiniläissisar Hildegaar von Bingenistä, hän löysi nunnan äly- ja hermopiparien reseptin. Siitä kipinä lähti. Tanhuanpää hoksasi, että uskonnosta voi kirjoittaa myös ruokakulttuurin näkökulmasta. – Ehdotin lehden päätoimittajalle, että alan pitää ruokapalstaa. Kristillisperäisiä ruokaohjeita kun tulee vastaan joka paikassa, hän kertoo. Tanhuanpään ruokakirjoituksia kertyi vuosien varrella lukuisia ja lopulta hän kokosi niistä Taivaallista mannaa -teoksen, joka esittelee ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa. Retkestään ruuan historiaan Tanhuanpää kävi kertomassa Vakka-opiston luennolla Uudessakaupungissa.   Tanhuanpään mukaan ruokatraditio on yksi tapa vaalia kulttuuria. Ihmisten asenteet ja arvot näkyvät ruuassa. – Ruoka myös erottaa. On ruoka ja me sekä ruoka ja ne muut. Suomalaiseen ruokaperinteeseen vaikutteita on tullut kuitenkin monesta suunnasta. Katolinen kirkko paastopäivineen on ollut merkittävä eurooppalaisen ruokakulttuurin yhdistäjä. Se vaikutti Suomen ruokakulttuuriinkin yli 400 vuoden ajan. Keskiaikaa leimasi erityisesti neljä ruokaan liittyvää asiaa: paasto, silakka, suola ja olut. – Paastopäiviä oli useita. Paaston aikaan ei syöty lihaa, mutta kalaa syötiin. Siihen aikaan Suomessa se tarkoitti silakkaa ja haukea. Silakan säilöntään käytettiin paljon suolaa, koska muuten se ei säilynyt, Tanhuanpää kertoo. Ja kun syötiin suolaista silakkaa, oli koko ajan jano. Niinpä olutta kului jopa kolme litraa päivässä. Vettä ei voinut juoda, se ei ollut riittävän puhdasta. Olut oli ikään kuin nestemäistä leipää. Naantalin luostarilla oli keskiajalla oma panimo. Paras olut tarjottiin luostarin johtajalle ja munkeille. Nunnat ja pyhiinvaeltajat saivat tyytyä huonompaan laatuun. Agricolan rukouskirjassakin sanottiin: ”Juo kaljaa, vältä haureus ja helle”. Keskiajalta meille ovat periytyneet hernekeitto, mämmi ja lipeäkala. – Katolisessa kirkossa perjantai oli paastopäivä ja siksi torstaina piti syödä tuhdisti. Silloin syötiin hernekeittoa, eli papusoppaa, papurokkaa, ristasoppaa, papuruokaa, sorkkarokkaa tai junttirokkaa. Hernekeitto on tunnettu monella nimellä. Siihen aikaan hernekeitto oli paksua ja sitä höystettiin siansorkilla ja sisäelimillä. Paastoajat ovat vaikuttaneet muutenkin paljon ruokaperinteeseemme. Esimerkiksi laskiaispullatkin liittyvät paastoon. Laskiaisena alettiin laskea päiviä paastoon. – Katolisen kirkon perinteeseen kuului valkoinen ruoka. Sitä nautittiin paastoon laskeutuessa, koska valkoinen ruoka oli puhtaampaa ja pyhempää. Alkuperäisessä laskiaispullassa on Tanhuanpään mukaan ollut mantelimassatäyte. Sitä on käytetty jo 1800-luvun puolivälissä helsinkiläisissä konditorioissa.   Juhana III:n ensimmäinen vaimo Katariina Jagellonica saapui Turun linnaan 1562 ja toi tullessaan kulta ja hopea-astioita. Hänen myötään Suomeen saatiin myös haarukka. Suomen herttuattaren aikana pidettiin suuria renesanssipitoja – Katariina Jagellonican pidoissa tarjottiin paastonkin aikana jopa 40:tä ruokalajia. Tarjolla ei vain ollut yhtään liharuokaa, mutta kalaruokia 19, Tanhuanpää kertoo. – Ruoka on aina ollut osa sosiaalista asemaa.   Mämmi valmistettiin kiirastorstaina. Pitkäperjantaina tulta ei saanut tehdä uuniin, niinpä mämmi syötiin kylmänä. Turun akatemian ensimmäinen kemian professori Pehr Adrian Gadd kirjoitti mämmin ohjeen vuonna 1751: Yksi osa ruisjauhoja, kaksi osaa jauhettuja ruismaltaita, jotka imelletään kuumassa vedessä, tuokkoseen pantua vetelähköä seosta kypsennetään lievässä uuninlämmössä 6– 7 tuntia.