Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Vau-efekti syntyy väreillä

Elina Telinin mittatilausompelimossa ja asustepuodissa Uudessakaupungissa on heleänkeltaiset seinät, vihreää kukkatapettia ja myyntirekeillä toinen toistaan värikkäämpiä vaatteita. Ompelijalla itsellään on punainen tukka ja yllään turkoosinsininen paita. – Ajelin yksi päivä töihin ja katselin, miten lehtiä satoi alas. Ajattelin, että luonnossa on ihan kaikkia muita värejä, mutta löytyykö mustaa? Meillä on pimeää, joten miksi me käytämme sitä oikein urakalla, hän kysyy. Telinin omasta vaatekaapista musta loistaa poissaolollaan. Hänen mielestään musta on tiheä, raskas väri, eikä edes hoikenna niin kuin meidät on saatu uskomaan. Värien kautta Telinin oma persoona saa näkyä, ja siihen hän haluaa asiakkaitaankin rohkaista. Kaikkien ei toki tarvitse pukeutua yhtä värikkäästi, mutta rohkeuden puutteesta sen ei tulisi johtua. – Monet sanovat, etteivät halua erottua tai näkyä. En minäkään värjää hiuksiani tai pukeudu värikkäisiin vaatteisiin sen takia, että haluan herättää huomiota, vaan siksi että viihdyn niissä. Se on ihan sama asia kuin koti, joka sisustetaan sen mukaan kuka siellä asuu, itseä varten. Jokaisen pitää tuntea, että päällä oleva vaate on itselle hyvä, hän sanoo. Murretuista sävyistä, harmaistakin, löytyy mustalle hillittyjä vaihtoehtoja. Mikäli lila takki tuntuu vieraalta, huivilla voi kokeilla värejä kevyemmin. Telinin mukaan runsaalla värien käytöllä on yksi tärkeä etu, suomalaiset naiset kun paljon pohtivat linjojaan. – Jos vaate on loistavan värinen ja natsaa kantajansa olemukseen, kukaan ei enää näe jenkkakahvoja tai vartalon muhkuroita siellä tai täällä. Kun vau-efekti on tullut ensimmäisen kerran, sen jälkeen muuta ei katsota. Kun Telin perusti vuonna ompelimonsa vuonna 1991, asiakkaat toivat mukanaan omat kankaat. Välillä Telinillä on ollut kankaitakin myynnissä ja nykyistä enemmän valmisvaatteita, mutta nyt hän on palannut entiseen. Nykyisissä tiloissaan torin laidalla hän on toiminut 1,5 vuotta. – Perustin yrityksen lama-aikaan, mutta lama ei näkynyt pätkääkään. Koko ajan on ollut töitä, mutta nyt tuntuu, että ollaan taas tekemisen äärellä. Käsityö on pitänyt arvonsa, hän kertoo. Usein asiakkaat tuovat hänelle esimerkkikuvia vaatteista, jollaisen he haluavat itselleen. Välillä niitä luonnostellaan piirtäen. Paras asiakas on sellainen, joka tietää suurin piirtein, mitä tahtoo. – Vaativa asiakas ei tarkoita minulle hankalaa asiakasta, vaan mielenkiintoista. Hän haastaa minut tekemään parhaani ja löytämään aina parhaan lopputuloksen, Telin sanoo. Maailmalla suunnitellut valmisvaatteet eivät aina istu suomalaiseen makuun. Vuosien varrella Telin on huomannut, etteivät suomalaiset naiset halua hihatonta mekkoa, vaan hihallisen. Myös turhan avarat pääntiet ja lyhyt helma voivat olla liikaa. Näitä toiveita hän esittää vaatevalmistajille jatkuvasti tilatessaan puotiinsa uutta myytävää. – Kivijalkapuodissa on se etu, että olemme itse aina paikalla, ja meillä on aikaa asiakkaalle. Tarvittaessa valmisvaate saadaan korjattua istuvaksi, ja se voi olla ihan pienestä kiinni. Kuluttajilla on hirmuinen show ostaa istuva vaate, sillä kokokirjo on aivan valtava. Itselleen Telin on ommellut aina, mikäli aikaa on jäänyt. – Minulla on omat visiot siitä, miten haluan pukeutua. Eivät ne ole mitenkään ihmeellisiä, mutta ne ovat omia, hän sanoo.