Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Sukellus on matkareitti työkohteeseen – Maskulainen sukellusyrittäjä räjäyttää, hitsaa ja korjaa veden alla

Sukelluspuku on raskas ja sen sisään on pakko helteelläkin pukea villainen vaatekerros. Usein matka veteen tarkoittaa lukuisia rappuja, ja hiki virtaa. Mutta kun sukeltaja pääsee veden alle, kaikki on taas hyvin. Veden alla on kevyt olo ja oma rauha. Maskulainen  Timo Lahti  viehättyi vedenalaisesta maailmasta jo varhain. Ikäraja laitesukelluskurssille oli 15 vuotta, mutta hän puhui itsensä mukaan jo vuotta aiemmin. – Vakuutin järjestäjille, että osaan kyllä ja hoidan asiat kyllä. Vanhempani olivat siinä vaiheessa jo nähneet, ettei tuota pidättele mikään, hän kertoo. Lahti kasvoi varhaisvuotensa isänsä työn takia Örön linnakesaarella, jossa meri tuli tutuksi. Kun toiset lapset keväisin riemuitsivat jäälautoista, hän viehättyi vedenalaisista maisemista, joita jäälautan reunalta näki. Nykyisin Lahdella on sukellusyritys, mutta ihan itsestäänselvää se ei ollut. Hän opiskeli aikanaan laivalevysepäksi ja erikoistui hitsaukseen. Muutaman vuoden työnteon jälkeen sattuma kuljetti hänet 20 vuodeksi töihin Turun lentokentälle, jossa hän otti vastaan lentokoneita, poisti niistä jäätä, pakkasi matkalaukkuja ja työskenteli tax free -myymälässä. – Pienellä kentällä sai tehdä monipuolisia hommia. Tuulet alkoivat kuitenkin muuttua ja hommia alettiin ulkoistaa. Haalarit vain vaihtuivat. Aloin väsyä siihen ja mietin itsekseni, että mitä jos vielä kerran tempaisisi. Kun perustin sukellusyrityksen, en ollut enää ihan nuori poika, vaan jo 45-vuotias, hän kertoo. Suomessa on Lahden mukaan vain kaksi ammattisukeltajan laitteita myyvää yritystä, joista toinen sattuu sijaitsemaan Maskussa. Liikkeen kautta hän sai ensimmäisen asiakkaansa, kalankasvatusfirman. – Altaat ja ankkuroinnit piti tarkistaa ja kuolleet kalat poistaa altaiden pohjalta. Heti perään alkoivat yksityisten ihmisten laitureiden ankkurointien korjaustyöt. Nämä työt jatkuvat edelleen, mutta niiden lisäksi on tullut lisää hyvin laaja kirjo, hän kertoo. Aivan ensimmäisiä Sukellus Bryggmanin hankintoja oli kevytkuorma-auto, pintailmasukelluslaitteet, varailmajärjestelmä ja mikä tärkeintä, luotettava työntekijä. Avustajan työhön ryhtyi veli  Pertti Lahti , joka hoitaa myös yrityksen markkinointia ja paperitöitä. – Hän huolehtii ylhäällä, että laitteet toimivat ja ilma kulkee. Letku on 80 metriä pitkä, mutta sukeltajalla on aina myös varailmasäiliö mukana. Silloin kun työ tehdään enintään kymmenen metrin syvyydessä, sukeltaja viipyy työkentällään niin kauan kuin jaksaa, usein kahdesta neljään tuntia kerralla. – Ajan kulua ei huomaa. Mutta jo 30 metrin syvyydessä sukellusaika lyhenee noin 20 minuuttiin paluupysähdysten takia. Silloin alas pyritään menemään kuin pommi niin nopeasti kuin mahdollista, koska kello alkaa heti tikittää, hän sanoo. Talvella jäiden tullessa työt hiljenevät, vaikka eivät ihan kokonaan taukoa. Silloin Lahdella on aikaa taekwondolle, hiihdolle ja kävelylle. Sukeltajan työ on raskasta, ja monet jäävät eläkkeelle Lahden ikäisinä. – Kunto pitää olla hyvä, eikä hengästyä saisi. Olen onnekas, ettei minulla ole mitään sairauksia. Täytin juuri 56 vuotta, ja tarkoitus on jatkaa niin kauan kuin työ tuntuu turvalliselta. Sen verran Lahti jo katsoo tulevaan, että toivoisi löytävänsä yritykseen toisen sukeltajan, joka voisi aikanaan jatkaa yritystä. – Sellaista luottosukeltajaa ei ole ihan helppo löytää. Ammattisukeltajan koulutus kestää vuoden, ja etua on, jos sitä ennen on esimerkiksi hitsarin tai rakennusmiehen koulutus, hän sanoo. – Sukeltaminen ei tässä ole se iso juttu. Se on vain tapa, jolla mennään työkohteeseen.