Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Vihreää politiikkaa?

Viime valtuuston kokouksessa Naantalissa äänestettiin siitä, palautetaanko Viestitien asemakaavan muutos uudelleen käsittelyyn. Jarkko Kanerva (vihr.) oli palautusehdotuksessaan kiinnittänyt huomiota Luolalanjärven eteläpään rantakaistaleeseen, joka jäisi hänen mukaansa maiseman kannalta liian kapeaksi. Ehdotus kumoutui äänestyksessä. Jari-Antti Hörkön (kesk.) valtuustoaloite punkkirokotuksesta vain saariston asukkaille ei tuottanut tulosta. Rokotetta ei oteta käyttöön. Hörkköä kismitti se, että perusteluissa oli laskettu koko Naantalin väestön rokottamisen kustannus ja todettu homma liian kalliiksi, vaikka Hörkkö ei ollut edes ehdottanut kaikkien rokottamista. Kommenttina tähän Vilhelm Junnila (ps.) huomautti vapaasti siteeraten, että häntäkin harmittaa, kun valtuusto-aloitteisiin ei suhtauduta vakavasti. Hänkin kun oli ehdottanut turvallisuutta lisääviä kameroita vain tiettyihin paikkoihin, oli asiaa käsitelty, kuin kameroita olisi ollut yhtä paljon kuin DDR:ssä konsanaan. Hörkkö ei lannistunut kuitenkaan. Hän teki uuden aloitteen, nyt pyöräilijöitä palvelevasta kaupungin omasta rengasreitistä. Naantalin tuleva kehityssuunta näyttäytyy muutenkin vihreässä valossa. Asuntomessualueelle merenrantaan rakennutettavien ökytalojen sijaan sinne on tulossa ympäristöystävällisiä taloja. Tulevat ympäristötietoiset asukit saavat huoletta pukeutua kierrätysvaatteisiin, tuoda kauppaostoksensa pärekorissa polkupyörän, tai sähköpolkupyörän, tarakalla. Talot sähköistyvät aurinkoenergialla. Sekajätettä saa tulla vain sen verran, että ne mahtuvat alueen yhteiseen jätepisteeseen. Vai tuleeko käyttöön niin sanottuja takaportteja? Onko pakko turvautua talojen lämmityksessä tai jätteiden kierrätyksessä varajärjestelmiin, kaadetaanko puita tontilta vähän alun perin aiottua enemmän, ajetaanko bemari talon oven eteen, kun lapsia kuljetetaan harrastuksiin keskustaan ja kauemmas? Aika näyttää ja vastuu on asukkailla itselläänkin. Jos avaa asuntomessualueen, Lounatuulen, esitteet, voi moiset kauhuskenaariot heittää romukoppaan, sillä asuinalueella viihdytään, sitten kun sinne on sähköpolkupyörällä loskan läpi työpäivän jälkeen sotkettu. Koska paikka on niin kaunis ja luonto rauhoittava, että sieltä ei halua pois. Lapset leikkivät vanhaan puutarhaan rakennetussa luonnonmukaisessa puistossa ja onkivat kaloja rannalla. Perhetalosta tulee koko kylän yhteisöllinen paikka ja lähikaupoista haetaan puuttuva sokeri mustikkapiirakkaan. Tontteja ei rajata turhilla aidoilla, koska naapurisopu on hyvä. Ennen kaikkea koulu ja perhetalo, mitä se ikinä pitääkään sisällään, on lähellä, kävelymatkan päässä. Kysymys on brändäyksestä. Onko paikka syrjässä vai vain luonnonrauhassa? Halutaanko asioida pikkuisessa lähikaupassa ja tilata muut välttämättömät tavarat netistä? Vai halutaanko lähelle marketti, josta saadaan ihan mitä vain? Halutaanko lapsille turvallinen paikka kasvaa, antaa heidän leikkiä rantakivillä ja kallioilla ja käydä terveellistä koulua ja oppia yhteisöllisyyttä vai opettaa heidät heti pienestä pitäen suuren maailman tavoille ja tarjota paljon erilaisia virikkeitä? Mielenkiintoinen on myös ajatus koulun ja asumisen kytkemisestä, vähän syrjemmälläkin. Brändäyksestä on lyhyt matka arvoihin tai päinvastoin. Satu Puustinen