Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Abraham Achreniuksen kuolemasta 250 vuotta – virret elävät yhä

Abraham Achrenius (1706 – 1769) on yksi merkittävimmistä suomalaisista virsirunoilijoista. Hän oli Nousiaisten kirkkoherra toimien kymmenet vuodet rukoilevaisuuden kantavana voimana isolla alueella Lounais-Suomessa. Hänen hengenheimolaisinaan vaikuttivat papit Johan Wegelius pohjoisessa ja Henrik Renqvist idässä. Tuolloin, isonvihan jälkeisinä aikoina suuret hengelliset herätykset koskettivat koko Suomea: lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Tarvittiin heränneitä ja taitavia pappeja hoitamaan hengellistä kylvöä ja suojaamaan sitä epäraamatullisilta vaikutteilta. Achrenius kirjoitti useita kirjoja, joista ehkä merkittävin on hänen vuonna 1749 julkaisemansa kirja ”Halullisten Sieluin Kysymys Jerusalemin wartioilta”. Kirjassa hän tuo esiin hengellisiä asioita kysymysten ja vastausten muodossa. Hän oli raittiin raamatullisen opin puolustaja, pietistinen opettaja ja periksiantamaton opillinen taistelija. Achrenius oli väkevä saarnamies ja armoitettu virsirunoilija. Hänen aikanaan alkunsa saanut, kirkon sisällä toimiva herätysliike on katkeamatta jatkunut meidän aikaamme asti. Ensin suurten herätysten aikaan 1700-luvulla puhuttiin heränneistä, mutta hartaiden rukousten takia tuli tuo liikanimi rukoilevaiset – se oli alun perin haukkumanimi. Achreniuksen väkevät, ihanat virret kaikuvat edelleen rukoilevaiskodeissa ja -seuroissa sekä Itä- että Länsi-Suomessa. Vielä nykyäänkin on mm. rukoilevaisten käytössä Elias Laguksen ruotsista kääntämä Siionin Virret ja sen perässä Halullisten Sielujen Hengelliset Laulut. Kirjan jälkimmäistä osaa nimitetään ”Akreniukseksi”. Siinä on monia Abrahamin ja hänen poikansa Anders Achreniuksen virsiä. Aikojen saatossa siihen on lisätty useita muitakin teologisesti syviä ja kielellisesti varsin rikkaita virsiä. Erityisesti haluamme mainita kalantilaisen Efraim Jaakolan virren: ”Mun rauhan´ja lepon´on Jesuksess´ain, sill Jesuksen kuollost´mä elämän sain.” Abraham Achreniuksen helluntaivirsi vuoden 1769 kokoelmasta ”Zionin Juhla-Wirret” koskettaa ja lohduttaa meitä edelleen: ”Tule laumaas korjaamaan, O Jesus armias, Väsynyttä holhoomaan Uskossa palavass´ Ett´ sinua voisit rakastaa Ja sinun nimeäs tunnustaa, Heit´ sytyt aina hengelläs Ja puhdista verelläs: Ei silloin puutu mitäkään, Kun Jesus olet paimenen, Sä viherjäisell laitumell´ Viet kädellä väkeväll´.”   Achreniusta ja koko Suomen kansaa puhutteli vahvasti Lissabonin tuhoisa maanjäristys vuonna 1755. Siitä tämä hengenmies sai innoituksen kirjoittaa 35 säkeistöä ”ylöskehoitukseksi yhteisiin ja erinomaisiin nöyriin rukouksiin huonekunnissa; parannuksen hangitsemiseksi näinä Herran tuomion aikoina”. Ensimmäinen säkeistö tiivistää virren sisältämän paimenhuudon: ”Nous ylös suuri Suomenmaa Juur´ hartaan rukoukseen Et sä pelastust´ muutoin saa Jo tule katumukseen Ett´s olet kauvan laimin lyön´ Sen nöyrän rukouksen työn Jumalan palvelukseks.”   Minkälaisen virren Achrenius mahtaisi kirjoittaa, jos hän nyt eläisi? Kari ja Mirja Koivunen Euran Paneliasta