Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mynämäen kirkkoherraehdokkaat viimeisessä tentissä

Mynämäen seurakunnan kirkkoherran valintaprosessi on loppusuoralla. Hakijoiden yksilöhaastattelut on tehty viikko sitten ja keskiviikkona he olivat tentattavana seurakuntakodissa kaikille avoimessa kirkkovaltuuston iltakoulussa. Virkaa hakevat Pöytyän seurakunnan kappalainen Juha Dubbe , Mynämäen seurakunnan kappalainen Antti Kallio , Maskun seurakunnan seurakuntapastori Sinikka Pietilä ja Rauman seurakunnan kappalainen Valtteri Virta . Kirkkoherran vaalin valmistelija, lääninrovasti Jani Kairavuo totesi hakijamäärän olevan Mynämäen seurakunnalle suorastaan luottamuksen osoitus. – Näin paljon hakijoitahan ei välttämättä nykyään joka kirkkoherran virkaan ole. Tämä osoittaa, että seurakunta on hakemisen arvoinen paikka.     Hakijoilta kysyttiin illan aikana parikymmentä kysymystä, joista osa seurakuntalaisilta ennakkoon saatuja. Heidän piti muun muassa esitellä itseään kymmenellä sanalla. Juha Dubbe kuvasi itseään sanoilla pappi, pohdiskelija, musikantti, ihmistutkija, huumorilla ajatteleva elämäntuntija, ihminen. Antti Kallio kuvasi itseään sanoilla Mynämäen pappi, neljän lapsen isä, yhden vaimon mies, armahdettu syntinen. Sinikka Pietilä oli valinnut itseään kuvaaviksi sanoiksi raamatuntutkija, rakentavasti kriittinen, aikuinen, mutkaton, tarmokas, osaava, tiedonjanoinen, innostuva ja luova. Valtteri Virta ryhmitteli sanat kokonaisuuksiksi eri näkökulmista: isä, aviomies, sitoutunut; yhteistyökykyinen, rauhallinen, päämäärätietoinen; kiinnostunut, kunnioittava, helposti lähestyttävä; kiitollinen. Hakijat saivat myös kuvata kolmella sanalla, millainen heidän mielestään on hyvä kirkkoherra. Dubben mielestä kirkkoheran tulee olla leppoisa, tilanteen tasalla ja tulevaisuuden tekijä. Kallio nosti kärkeen ominaisuuksina helposti lähestyttävä, voimaannuttava ja innostava sekä lain tunteva. Pietilän mielestä kirkkoherran tulee tietää suunta, kommunikoida niin ylös kuin seurakunnan tasolla ja hallita muodollisuudet. Virran mielestä kirkkoherran on oltava yhteistyökykyinen, tehtäviensä tasalla ja ihmisten johtaja.   Jokaisen piti myös valita elämäänsä koskettanut virsi. Dubbe valitsi virren 509, Kallio virren 396, Pietilä virren 105 ja Virta virren 178. Pikavihkimisiä eli matalan kynnyksen vihkitapahtumia olivat kaikki valmiita järjestämään. Erityismessuihin, kuten esimerkiksi metalli- ja iskelmämessuun, suhtauduttiin positiivisesti. – Suhtaudun positiivisesti, vaikken henkilökohtaisesti suurin metallimusiikin ystävä olekaan. Musiikkilajeja on erilaisia, ja tärkeintä messuissa on kuitenkin sanoma, totesi Kallio. – Itse olen ollut mukana neulemessujen järjestämisessä ja metallimessu on henkilökohtainen suosikkini. Kaikki mikä tuo ihmisiä kirkkoon, on hyvästä. Jos sinne joku tulee, joka ei muuten tulisi ja saa kokea hengellisen kokemuksen, niin mikäs sen parempaa, totesi Pietilä. – En niinkään ole innostunut siitä, että koko ajan pitää keksiä uusia kikkakolmosia, joilla saadaan näkyvyyttä ja nimi lehteen. Se voi uuvuttaa seurakuntaa. Hieno ajatus erityismessuille olisi se, että saataisiin paljon seurakuntalaisia toteuttamaan niitä, että ne eivät olisi vain pappien show vaan että ne olisivat todella yhteisöllisiä. Yhteisöstä voi sitten tietysti nousta erilaisia teemoja, totesi Virta. – Erikoismessut ovat hyviä, jos ne tuovat ihmisiä kirkkoon. Tärkeintä on että tullaan sanan kuuloon. Itsekin olen ollut lattarimessussa ja afrikkalaisessa messussa soittajana, Dubbe kertoi.   Perinteiden vaalimiseen, kuten lukukinkerien elvyttämiseen, kaikki olivat valmiita, mutta yhtälailla jokainen oli sitä mieltä että niitä on kehitettävä sellaisiksi, että ne kiinnostavat nykyseurakuntalaista. Kaikki hakijat olivat myös valmiita jalkautumaan seurakuntalaisten pariin heidän arkeensa. – Parhaita kohtaamisia yleensä ovat yllättävät ja odottamattomat. Kirkkoherran pitää kävellä myös siellä kylänraitilla, linkittyä seurakuntalaisten elämään arjen keskellä, Virta totesi. – Olen jalkautumista harjoittanut menemällä sinne missä on ihmisiä. Käynyt juttukaverina niin torilla kahvilla kuin paikallisessa haistelemassa oluttuoppia, kertoi Dubbe. – Nyt viime aikoina innostunut jalkapallosta, ja pelaan sitä MynPan porukassa. Koen tärkeäksi olla, ei vain papin roolissa, vaan ihmisenä läsnä, ja lähestyä seurakuntaa eri tilanteissa, kertoi Kallio. – Ajattelen, että kirkkoherran tulee olla paikkakunnalla sellainen vähän julkimo. Some on nykyisin tosi tärkeä, koska siellä ihmiset ovat. Haaveilenkin, että voisin olla tubettava kirkkoherra. Menisin mukaan facebook-ryhmiin ja tekisin youtubeen lyhyitä videoita siitä mitä seurakunnassa on menossa, Pietilä kertoi.   Mynämäen kirkkoherra valitaan välillisellä vaalitavalla. Seuraavaksi vaalityöryhmä tekee esityksen kirkkoneuvostolle ja lokakuun lopulla kirkkovaltuusto päättää valinnasta. Tuomiokapituli on myös haastatellut ja antanut hakijoista lausuntonsa prosessin alkuvaiheissa. – Tulemme saamaan hyvän kirkkoherran, koska meillä on vain hyviä hakijoita, totesi keskiviikon tilaisuuden päätteeksi kirkkovaltuuston puheenjohtaja Anna-Liisa Hyrsky-Heikkilä .