Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Lihaton lokakuu

Suomalaisessa keskustelussa on varsin yleistä sekoittaa ruuantuotannon maailmanlaajuiset ongelmat koskemaan myös Suomea. Onko tämä tarkoituksellista harhaanjohtamista? Suomalaisesta viljelijästä se tuntuu ainakin käsittämättömältä. Kun lihatonta lokakuuta perustellaan joko ilmasto- tai terveyssyillä, niin molemmat vaativat paljon perusteluita ja nämä suomalaisesta näkökulmasta. Jos joku ei syö lihaa siitä syystä, ettei halua syödä mitään eläintä, niin se koskettaa marginaalista ryhmää ja se suotakoon heille. Mikäli asiaa aletaan perustella ilmastosyillä, niin perusteita kannattaa miettiä paljon enemmän mitä yleisesti tehdään. Aloitetaan suomalaisesta lehmästä, koska punainen liha on leimattu kaikkein suurimmaksi uhaksi ilmastolle. Lehmän pääasiallinen ruoka on omasta maasta löytyvät kasvikunnan tuotteet ja sen hiilijalanjälki on olematon. Ainutlaatuinen eläin muuttaa ruohon maidoksi ja lihaksi. Aika harva eläin pystyy tällaiseen ja vieläpä kotimaisin eväin. Kun puhutaan siasta, niin siitä on itsellänikin kokemusta muutamalta kymmeneltä vuodelta, vaikka ei enää vuosiin. Suurin murhe keskustelussa on, että sen ruoka väitetään olevan valtaosaltaan soijaa, jonka viljely tuhoaa sademetsät. Väite on suurimmalta osaltaan tuulesta temmattu. Silloin kun itse pidin sikoja, niiden ruuassa oli alle viisi prosenttia soijaa ja kaikki muu kotitilalla tai kotimaassa tuotettua. Suomessa tuontisoijan osuus on (rehutehtaiden tietojen mukaan) kaikkien eläinten rehujen kokonaismäärästä keskimääräinen noin viisi prosenttia, ja vähenee koko ajan Jos puhutaan eläinten metaanipäästöistä tai pelloilta vapautuvista hiilipäästöistä, niin kyllä samaan hengenvetoon pitää puhua myös esimerkiksi betonirakentamisesta sekä tietotekniikan ja teollisuuden päästöistä. Näitä pitäisi kaikkia tutkia ja kehittää paljon nykyistä enemmän. Yksinomaan viljelijöiden syyllistäminen vähäisillä tutkimuksilla ei ole tasapuolista. Jos puhutaan lihan terveellisyydestä tai tässä tapauksessa epäterveellisyydestä, niin viimeiset kansainväliset tutkimukset (MT 4.10.) ovat kääntäneet asiat taas kerran päälaelleen. Punaisen lihan vähentämisen terveyshyödyt ovat hyvin pieniä. Tutkimusta oli tekemässä 14 tutkijaa seitsämästä eri maasta ja siihen osallistui yli neljä miljoonaa ihmistä. Tässä tulee mieleen muutaman vuoden takainen kananmunien syönnin tuomitseminen, joka jonkin ajan kuluttua todettiin aiheettomaksi. Vahingot kärsi tässäkin tapauksessa maataloustuottaja. Mielenkiinnolla luin Lihattoman lokakuun -sivuilta ruokaohjeita ja millainen hiilijalanjälki niiden raaka-aineilla on. Kun raaka-aineita ovat muun muassa riisi, kikherne, tofu, pähkinät, mango ja lisäksi kaurakerma, niin ei voi kun ihmetellä. Ajattelin ensiksi, että ei voi olla totta; kehotetaan vaihtamaan kotimainen liha ilmastonmuutossyistä kaukomailta tuotaviin kasvistuotteisiin? Kun vielä tofukin on paljon parjattua soijaa ja kaurakerman pääraaka-aine on palmuöljy. Kun jätetään aatteelliset vouhotukset ruuasta vähän vähemmälle ja syödään monipuolisesti kotimaisia kasviksia ja juureksia, lihaa, maitotuotteita, kananmunia, kalaa, niin todennäköisesti hiilipäästöt ovat kohtalaisen vähäiset. Kun vielä liikuttaisiin vähän enemmän, niin terveyskin olisi paremmalla tolalla. Eikä se maailma kerralla tuhoudu, jos joskus ostaa maailmalta tuotua riisiä ja talvella appelsiineja. Pekka Heikkilä Uusikaupunki