Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kustavin Stockmann – Eija Kuusisto, 75, ei malta lopettaa putiikkia, koska työ on niin mukavaa

Keltainen puoti on vasta avannut ovensa Kustavin keskustassa, kun ensimmäinen asiakas astuu jo sisään. Asiakas kyselee, onko hänelle tullut postipakettia. Eija Kuusisto etsii takahuoneesta paketin kysymättä nimeä, henkilökorttia tai kännykkään tullutta postin lähetysnumeroa. Hän tuntee asiakkaansa. – Vaikka on minun pakko myöntää, että kun Kustavissa on noin 3 200 mökkiä, niin en minä ihan kaikkia tunne, hän hymähtää. Eija on aloittanut työpäivänsä tänäänkin kahdeksalta, kuten joka päivä 23 vuoden ajan. Viimeksi hän on pitänyt lomaa kuusi vuotta sitten. – Olin silloin kuusi vuotta sitten viikon Lapissa. Kaksi vuotta sitten sairastelin kesällä jalkaani, hän ynnää vapaitaan. – En ole koskaan ollut oikein lomaihminen, hän sitten myöntää.   Kuusisto avasi Keltaisen puodin 11.11.1996. Itse asiassa hän avasi kaupan silloin samassa rakennuksessa jo toisen kerran. – Meitä oli kaksi naista, jotka pidimme tässä talossa Ströömin Valintaa. Sitten kun Kaitaisten silta rakennettiin, ei ranskanleivän ja HK:n Sinisen myynnillä enää pärjännyt. Niin Eija lähti palkkatöihin Kustavin Osuuskauppaan, sieltä tie vei töihin Vuosnaisiin kalatehtaalle. Keltainen rakennus oli kuitenkin Kuusiston perheen omistuksessa kaiken aikaa. Kun posti sitten lakkautettiin Kustavista, hänelle ehdotettiin, jos hän alkaisi hoitaa postipalveluita. – Tässä rakennuksessa oli ollut välillä vuokralla valokuvausliike ja kudontaputiikki, mutta silloin liiketila sattui olemaan tyhjillään. Niin minä sitten perustin Keltaisen puodin. Ensin oli postipalvelut, sitten tuli Matkahuolto ja Mynämäen Pesu-Eerikan kanssa olen tehnyt yhteistyötä alusta alkaen. Keltainen puoti perustettiin lahjatavaraliikkeeksi. Kun sitten joku asiakas kyseli jotakin, yrittäjä tilasi tuotetta myyntiin. Nyt puodissa myydään kaikkea nuppineulasta kumisaappaisiin. – Yksi asiakas sanoi, että sitä mitä meiltä ei löydy, ei tarvitsekaan. – Toinen taas letkautti, että tämähän on Kustavin Stockmann, Eija nauraa. Puodin valikoimassa näkyy myös yrittäjän oma intohimo. Kun Eija Kuusisto pääsee kotiin, hän istahtaa sohvan nurkkaan ja alkaa kutoa. Niinpä liikkeestä löytyy ehkä Vakka-Suomen laajin lankavalikoima. – Olen täällä puodissa opettanut asiakkaitakin kutomaan. Yksi asiakas innostui niin kutomisesta, että kutoi sukat kaikille lähisukulaisille. Sukkapareja kertyi 30, Eija kertoo. Kuusisto on Kustavin flikka. Hän on vain käynyt syntymässä Turussa, mutta muuten koko elämä on asettautunut Kustaviin. Pitkään hän asui miehensä ja lasten kanssa tässä samassa talossa. Kuusi vuotta sitten he innostuivat rakentamaan omakotitalon kilometrin päähän. Siellä mies nyt puuhailee, vaimo viihtyy yhä töissä. Kaksi poikaa ovat jo kasvaneet aikuisiksi. Toinen asuu yhä Kustavissa, toinen perheineen Hämeenlinnassa. Viime kesänä juhlittiin pojanpojan Manun rippijuhlia. – Kun metsästyskausi alkaa, poika Hämeenlinnasta tulee tänne ja häntä näkee täällä monta viikkoa, yrittäjä-äiti kertoo tyytyväisenä. Sen elämä on opettanut, ettei onni asu ulkomailla, kartanoissa tai lottovoitossa. Eija Kuusisto onnellinen, kun saa elää terveenä ja läheiset voivat hyvin. – Lonkka on leikattu ja toinenkin pitää leikata, mutta se on pientä, hän toteaa. Senkin hän on havainnut, että asiakaspalvelu on paljon enemmän kuin tavaran myyntiä. Liikkeessä käy useasti iäkkäitä ihmisiä ihan vain juttelemassa. – Taidan olla semmoinen Leelian lepotuoli, hän myöntää. Eija arvelee, ettei elämä jossain suuressa kaupungissa olisi yhtä hienoa. – Kaupungissa on ahdasta, ei ihmisillä siellä ole elintilaa. Uskon, että osa ihmisistä muuttaa vielä kaupungeista takaisin maalle. Onhan Kustaviin muuttanutkin jo paljon uutta väkeä, kun etätyö on mahdollista, on valokuidut ja muut. – Ja siihenkin uskon, että kivijalkaliikkeet tulevat vielä takaisin.