Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kaksi puhelua

Soitan joka aamu kaksi puhelua – toisen äidilleni ja toisen 84-vuotiaalle ystävälleni Matille. Puhelun tarkoituksena on varmistaa, että kaikki on kunnossa. Illalla soitan molemmille uudelleen kysyäkseni, miten päivä on sujunut. Lyhyt puhelinsoitto on yksinkertainen pieni teko, joka luo turvallisuutta iäkkään ihmisen arkeen. On tärkeää, että on joku, joka soittaa ja on tärkeää, että on joku, jolle voi soittaa. Vietämme parhaillaan vanhustenviikkoa. Viikon teemana on varaudu vanhuuteen. Teema on hyvä, sillä se koskettaa meistä jokaista. Elokuisessa Rauhan Symposiumissa professori Sergei Scherbov esitti meille uudenlaisen näkökulman ikääntymiseen. Symposiumin väliajalla moni kuulijoista totesi luennon vaikuttaneen välittömästi – kuulijasta riippuen meistä jokainen tunsi nuortuneensa vähintään 10 vuotta! Kun tarkastelemme suomalaisten elinaikaodotetta, voimme todeta yhden syyn nuorentumiseen; 30 vuodessa meidän elinikään on tullut noin 10 lisävuotta. Ihmisen ikä ei nykyisin kerro hänen arjestaan yhtään mitään, iäkkään ihmisen arki on riippuvainen hänen terveydentilastaan. Juuri siksi terveyteen kannattaa panostaa – sekä yhteiskunnan että ihmisen itse. Elämän mielekkyys on kuitenkin riippuvainen terveyden lisäksi elämän sisällöstä – elänkö vai olenko vain. On surullista, että yksinäisyys on tullut epidemian lailla suomalaisten vanhusten arkeen. Tutkimusten mukaan erityisesti yli 80-vuotiaat miehet tuntevat itsensä yksinäiseksi. Ystäväni Matti on saanut minut ymmärtämään yksinäisen vanhan miehen arkea – sitä, miltä tuntuu, kun osoitekirjasta ei enää löydy ystäviä, joiden nimet olisivat elävien kirjoissa. Matin kanssa olen myös ymmärtänyt yksilöllisyyden tärkeyden, hän kun ei halua osallistua yhteiskunnan tarjoamiin vanhusten virkistyspalveluihin, sillä ne eivät vastaa hänen tarpeitaan. Mitä Matti sitten haluaa? Hän haluaa puhua kanssani kirjallisuudesta tai taiteesta, hän haluaa että menen hänen kanssaan lääkärikäynnille ja että minulla olisi aikaa käydä hänen kanssaan kahvilla tai kaljalla. Ennen kaikkea hän haluaa, että hänellä olisi joku, jonka kanssa vaihtaa muutama sana joka päivä. Viime lauantaina hätkähdin, kun eräs iäkäs nainen kiitteli keskustelutuokiomme lopuksi antamastani ajasta, sillä hän ei ollut puhunut kenenkään kanssa koko viikkoon. Kun oma arki on täynnä kiirettä ja ihmisiä, tulee helposti sokeaksi lähellä olevalle yksinäisyydelle. Milloin viimeksi soitit äidille tai isälle, isovanhemmille tai sille ystävälle, josta ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään? Vanheneminen on ainoa tapa elää kauemmin ja vanheta voi niin monella tavalla. Tärkeintä on se, että ketään ei jätetä yksin. Jaana Vasama U:gin valtuuston puheenjohtaja (sd.)