Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Muistokirjoitus: Perttu Penkkala 1926– 2019

Perttu Penkkala nukkui pois 30.08 2019 Uudenkaupungin sairaalan vuodeosastolla, elettyään pitkän ja vaiherikkaan elämän. Perttu syntyi 24.11.1926 Lokalahdella, Vartsaaren kylässä sijaitsevaan Penkkalan taloon esikoispojaksi. Hänen isänsä oli pitäjänneuvos Paavo Penkkala, ja äitinsä emäntä Anna-Liisa Penkkala, omaa sukua Juhola. Perttu oli perheensä esikoinen ja hänelle syntyi myöhemmin viisi veljeä joista yksi, Aarto, kuoli jo lapsena. Kuten sen aikaisissa maalaistaloissa oli tapana, Perttu osallistui jo nuorena maatalon raskaisiin töihin. Vuonna 1943 – hänen ollessaan vasta 17 vuotias – koulunkäynti Uudenkaupungin lyseossa sai jäädä. Perttu ilmoittautui vapaaehtoisena sotaan. Kotiuttamisen jälkeen hän suoritti asevelvollisuutensa loppuun ja kävi sitten maamieskoulun. Ja jo 21 -vuotiaana hän Eeva-vaimonsa kanssa vuokrasi Knuutilan 18 hehtaarin maatilan. Talon vuokrasopimukseen kuului myös 8 lehmän pitäminen – joka Helsingistä suoraan koulun penkiltä tulleelle nuorikolle, Eeva Penkkalalle (os. Salminen) oli varmasti haastavaa. Kuvaavaa Pertun tapaan katsoa tulevaisuuteen oli, että kun Taivassalon maatiloilla oli vain 2 traktoria, niin se toinen oli Pertun omistuksessa. Sen rahoittamiseksi tehtiin päivisin vuokra-ajoa, iltaisin ja öisin hoidettiin talon omat työt. Vuosina 52– 65 Perttu toimi maanviljelyksen ohella seminologina Taivassalon ja Kustavin alueella, ja vuodesta 1955 eläköitymiseensä asti Kansaneläkelaitoksen piiripäällikkönä. Näiden toimiensa ohella Perttu toimi myös itsenäisenä yrittäjänä useallakin eri osa-alueella. Hän oli yksi keskeisistä lehtimyyjistä sekä Yhtyneille Kuvalehdille että Turun Sanomille. Tätä kautta hän olikin lähes vakinainen osallistuja lehtimyyjien vuotuisille ulkomaanmatkoille. Lisäksi hän oli aktiivisena osakkaana autovuokraamotoiminnassa Taivassalon, Kustavin ja Vehmaan alueella. Perttu perusti myös Taivassaloon Kustavitien varrelle Kaitaisiin lossikioskin, josta matkalaiset saivat virvokkeita lossia odotellessaan ennen kuin Kaitaisten silta oli rakennettu. Pertun sydäntä lähimpänä olivat luonnonläheiset harrastukset kuten metsästys. Hän oli yksi kantavista voimista sekä Lokalahden että Taivassalon hirvenmetsästyksessä. Myös marjastus ja sienestys kuuluivat suosituimpiin harrastuksiin, samoin kuin kalastus –  erityisesti silakan rysäkalastus oli varsin laajamittaista, mutta myös muuta kalaa pyydettiin usein harrastusmielessä. Näiden ohella Perttu harrasti myös autourheilua, erityisesti autosuunnistusta (ST), jossa tuli myös menestystä. Runsaasta työnteostaan huolimatta Perttu oli perheelleen tukipilari ja esimerkin antaja. Mieleen tulevat ennen kaikkea yhteiset kalastusretket sekä jäärata-ajoharrastus ja jääkiekon katselu yhdessä. Elämänsä viimeisinä kuukausina Pertun kunto hiipui. Tästä johtuen hänen poisnukkumisensa ei tullut läheisille yllätyksenä. Hautajaiset vietettiin hiljaisesti, vain lähimpien saattaessa häntä hänet haudan lepoon. Pertun pojat Kari, Seppo ja Lasse Penkkala