Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ei ollut silloin Temppareita eikä Converse-tossuja – Masku-Seuralta juhlavuoden Hemminki-julkaisu

Hemminki Maskulainen laahusti hieman vaivalloisesti lauantaiaamuna Maskun yläkoulun liikuntasaliin. Kankea liikehdintä ei ollut kummallista, sillä takana oli pyhiinvaellusmatka ja omasta kuolemastakin on aikaa jo 400 vuotta. – Tulin katsomaan rakasta Maskua. Kankaisissa ei ollut ketään kotona, vaikka siellä ennen oli aina ainakin palvelusväkeä paikalla. Kyllä Masku on muuttunut ja rikastunut, kun tietkin ovat jo ympyrällä, Maskulainen kummasteli. Ennen kouluvierailua Maskulainen piipahti Maskun kirkossa. – Vara-avain oli edelleen siellä, mihin se aikoinaan jätettiin. En kuitenkaan kerro tarkempaa paikkaa. Siitä olen iloinen, että Masku elää, kirkko on paikallaan ja ilmeisesti minun mukaani on nimetty koulu. Masku-Seura on tänä vuonna juhlistanut monin tavoin entisen kirkkoherran ja tunnetun virsirunoilijan Hemminki Maskulaisen kuoleman 400-vuotismerkkivuotta. Hemmingin yläkoulun oppilaat ja pieni joukko heidän vanhempiaan saivat lauantaina kodin ja koulun päivänä tietoiskun Maskulaisesta. Samalla julkaistiin Masku-Seuran teettämä Hemminki-vihkonen. – Merkkivuosi on innostanut Masku-Seuraa tekemään jotakin sen eteen, että Hemminki tulisi paremmin tietoisuuteen. Tästä julkaisu on konkreettinen ja pysyvä esimerkki, Masku-Seuran sihteeri Antti Salomaa totesi. Seurakunta ja kunta ovat Masku-Seuran tukena Hemminki 400 vuotta -hankkeessa. – Hanke on vaatinut valtavasti työtä ja talkootunteja on kertynyt. Ilman Leader-rahoitusta tämä ei ehkä olisi onnistunut. Eläkkeellä oleva professori Kaisa Häkkinen loi pikakatsauksen Hemminki Maskulaisen historiaan. Turkulaisen kauppiaan pojasta tuli Maskun kirkkoherra ja virsirunoilija. – Virsikirja oli Hemmingin kuuluisin teos, mutta sen ensimmäisestä painoksesta ei ole säilynyt yhtään kappaletta. Virsikirja oli usein talon ainoa kirja, joka oli kirkollinen käsikirja, tietokirja ja pyhä esine. Sitä käytettiin myös pirun torjunnassa, Häkkinen totesi. Häkkinen muistutti, että Hemmingin virsistä on tullut satoja perussanoja suomen kieleen. – Lisäksi Hemmingin virsikirjassa oli nimipäiväkalenteri, jossa nimiä oli jo muokattu suomalaisuuden suuntaan. Historiantutkija Veli Pekka Toropainen selvitti, millaista lasten elämä oli Hemminki Maskulaisen aikaan 1600-luvulla. – Äiti oli lapsen tärkein henkilö, jonka velvollisuuksiin kuului opettaa kristinoppia, tapoja ja äidinkieltä. Isä oli enemmän perheen edustaja ulospäin, Toropainen kuvaili. Toropainen arvioi, että korkeintaan yksi prosentti lapsista kävi tuolloin koulua. – Lapsia rakastettiin, mutta silti heidät piiskattiin joka perjantai, vaikka he eivät olisi mitään pahaa tehneetkään. Piiskaamisella pyrittiin siihen, etteivät lapset pahaa tekisikään. Hemminki-julkaisun kuvittanut graafikko Kristiina Elo myönsi, että työ vaati melkoista salapoliisitoimintaa. – Onneksi Hemmingin ikätovereista löytyi kuvia, joiden perusteella pystyin hahmottelemaan, miltä hän olisi voinut näyttää. Halusin tehdä Hemmingistä hyväntahtoisen ukkelin, Elo totesi. Mielikuvitusta tarvittiin myös pappilan ja kylämaiseman kuvaamiseen. – Kylän raitti oli varmaankin aika ankea. Oli pieniä harmaita torppia eikä pimeään aikaan juuri valonpilkahduksia näkynyt, kun yömyöhään ei istuttu katsomassa Temppareita. Vaatteilla ei silloin briljeerattu. Virsuissa ja nykyajan Converse-tossuissa on pieni ero. – Kuvat ovat kuvitelmia, mutta onneksi kukaan ei pääse sanomaan, että ne olisivat väärin. Ainakin Hemmingin nimikirjoitus on varmasti aito.