Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Tapetti otettiin muuttaessa mukaan

Sanalla tapetti viitattiin alun perin kodeissa käytössä olleisiin tekstiileihin. Sanonta ”olla tapetilla” tarkoitti, että tärkeä asiakirja esiteltiin juhlavalla verholla peitetyllä pöydällä. Kuvakudoksia ja muita tekstiilejä käytettiin paitsi pöytien päällä, myös seinillä. Seinävaatteiden kautta tapetti-nimitys siirtyi painettuihin, seiniä verhoaviin pellavakankaisiin ja lopulta paperitapetteihin. – Kun paperitapetteja 1740-luvulta alkaen alettiin valmistaa, piti erikseen mainita, että kyseessä oli paperitapetti. Vasta 1800-luvun puolivälissä, kun oltiin siirrytty irrallisista arkeista rullapaperiin, tapetti alettiin mieltää sellaiseksi kuin me sen tunnemme, Naantalin museon amanuenssi Mari Termonen kertoo. Naantalin museon kuluneen kesän tapettiaiheinen näyttely Humpin talossa loi katseen tapettien historiaan, tekotapoihin, suomalaisiin tapettitehtaisiin ja eri aikakausien tapettimuoteihin. Paikalle saatiin runsaasti näytteitä seudulla käytetyistä tapeteista, mutta myös yksi Museovirastolta lainattu erikoisuus, pala nahkaista tapettia. Arvokasta nahkatapettia valmistettiin 1600-luvun jälkipuolella kartanoiden käyttöön. Nahkaan lyötiin kohokuvioita, joita väritettiin, kullattiin ja hopeoitiin. Arvokkaat nahka- ja kangastapetit laskettiin talon irtaimistoon, ja ne otettiin muuttaessa mukaan. Tapetteja pystyttiin myös siirtämään huoneesta toiseen tai kääntämään uudenlaisen ilmeen luomiseksi. – Tapetit kiinnitettiin pitkään listojen ja naulojen avulla seinään. Myös paperitapetteja naulattiin aikana, jolloin ne olivat arkkeina. Liisteriä alettiin käyttää rullapaperin yleistyttyä 1800-luvun puolivälissä, Termonen kertoo. Paperitapetteja alettiin valmistaa Suomessa 1740-luvulla, mutta prosessi oli työläs. Tapettipaperit valmistettiin paksuiksi arkeiksi lumpusta, ja painamisen jälkeen arkit yhdisteltiin seinällä. Sadan vuoden kuluttua päästiin siirtymään rullapaperiin, jolloin suuritöinen arkkien liimaaminen jäi pois. Painaminen oli silti pitkään hidasta, sillä jokaista väriä varten tarvittiin oma painolaatta ja vuorokausi aikaa kuivua. Painokertojen välillä tapetti silitettiin taustapuolelta, jotta väri levittyi tasaisemmin. – Erilaisten pintakäsittelyjen avulla tapetteihin saatiin vaihtelua. Vernissattu tapetti kesti vähän kosteuttakin. Nythän on taas muodissa tapettien käyttäminen kosteissa tiloissa lakkaamisen avulla, Termonen sanoo. Tapetti saatettiin myös kiillottaa ranskalaiseen tapaan, jolloin yksivärisen kiillotetun pohjan päälle jätettiin mattamaisempi kuvio. Kodit olivat hämäriä, joten kiiltävän tapetin vähäinenkin kyky heijastaa valoa oli tärkeä. – Valoisuuden lisäämiseksi tapetissa saatettiin käyttää myös kiiltokuvista tuttua kiiltohilettä, Termonen kertoo.