Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mynämäkeä kirjan kansissa

Mieluisa yllätys tuli jokin aika sitten toimittajan postilaatikkoon Belgiasta asti: Nada & co:n kirja The Voice of a city. Olin jo autuaasti unohtanut, että pari vuotta sitten haastatellessani lehtijuttua varten Saaren kartanossa olleita taiteilijoita asetelma käännettiin myös toisinpäin, ja taiteilijat haastattelivat toimittajaa projektiinsa. Aiheena juttutuokiossa suomalais-belgialaisen Nada Gambierin , englantilaisen Mark Etchellsin ja itävaltalaisen Thomas Kasebacherin kanssa oli muun muassa se, millaista on elää nykypäivän maaseudulla. He etsivät tuolloin paikallisia jututettavakseen, ja lopputulos näkyy nyt kirjassa. Toimittajan lisäksi oman otsikkonsa Lounais-Suomi -osion alle ovat Mynämäestä saaneet Juhani (mennyttä ja nykyistä Mynämäkeä) Rauno (kalastajan arkea) ja Pyheen perjantaitori. Taiteilijoiden tulkintoja on hauska lukea. Lähdin tuolloin taitelijoiden tapaamisesta haastattelemaan tulevaa viikon henkilöä. Tässä Nadan ja kumppanien Sari-nimisen luvun viimeinen kappale: ”Sari ottaa repun selkäänsä ja sammuttaa (toimituksesta) valot. Hän on menossa tapaamaan naista, entistä kätilöä, josta tuli hevostenkengittäjä. Täällä, kuten monissa syrjäisissä paikoissa, ihmiset ovat tottuneet selviytymään tekemällä sitä, mitä tarvitsee tehdä, joten heillä on kerrottavana mitä epätodennäköisimpiä tarinoita. Paikka, jossa todellisuus on monesti uskomattomampaa kuin mitä mielikuvitus voi koskaan keksiä.” Pyheen torilla kirjoittajien ihmetystä on herättänyt muun muassa sellaisenaan tarjottavat makkarat ja se, miten pyörät voidaan täällä jättää lukitsemattomina tien sivuun, ja palatessa – vaikka kuinka pitkän ajan kuluttua – pyörä on paikallaan ja ainoa muutos on lähinnä niiden pinnalle kertynyt pöly. Mynämäen keskustassa kaupan parkkipaikalla puolestaan taiteilijoiden mielikuvitus on laukannut mopopoikien kohtaamisessa. Kirjoittaja on kaukaa valokuvannut mopolla keulivia poikia, ja kun nämä sitten lähestyivätkin häntä, hänellä oli mielessä paljon pelottavampi asia kuin mitä loppujen lopulta kypärien takaa kuului: ”Saitko hyviä kuvia? Jos annan sähköpostiosoitteeni, voitko lähettää niitä? Kirpputorilla käynti puolestaan on saanut pohtimaan, miten sen hyllyt kuvaavat elämän muutosta perheissä: tavaroita myydään kun lapset ovat muuttaneet pois, harrastukset vaihtuneet ja keittiötä uusittu: ”Väestökuva kylästä yhden kaupan hyllyillä”. Mitenkään vaatimattomassa seurassa Mynämäki ei kirjassa ole, sillä muita paikkoja, joissa taiteilijat ihmisiä kohtasivat ja kirjan kansiin tallensivat, oli Ateena, Tbilisi, Kortrijk, Lille, Tournai ja Zagreb.