Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Hemminki Maskulaisella oli iso rooli suomenkielisten virsien levittäjänä

– Tämä on innostavaa ja jännittävää työtä, virkistävää. Mutta kärsivällisyyttä tutkijan työ vaatii, totesi Masku-seuran ja Maskun seurakunnan järjestämässä Hemminki-hankkeen tilaisuudessa sunnuntaina puhunut virsitohtori Suvi-Päivi Koski . Koski löysi Saksan Dresdenin Staats- und Universitätsbibliothekistä suomenkielisen virsikirjan Yxi Vähä Suomenkielinen wirsikiria, joka on painettu Rostockissa 1607. Samassa niteessä oli myös Martti Lutherin  Vähä katekismuksen tiettävästi varhaisin, kokonaisena säilynyt suomennos. Löytö julkistettiin Kansalliskirjastossa 2015. – Kansalliskirjaston kokoelmissa oli vuonna 2005 Ruotsista saatu varsin pienikokoinen, suppea ns. miniatyyrivirsikirja Yxi Wähä Suomen=kielinen Wirsikirja 1650-luvulta. Sitä tutkiessani löysin samannimisen, vanhemman virsikirjan Saksasta. Varsin erikoisena on pidetty sitä, että se löytyi Dresdenistä, joka toisen maailmansodan loppuvaiheessa pommitettiin lähes maan tasalle, kertoo teologian tohtori Suvi-Päivi Koski. Dresdenin löytöä on luonnehdittu ainutlaatuiseksi varhaisen suomenkielisen kirjallisuuden lähteeksi historian, kielitieteen ja teologian tutkijoille. – Onhan se kieli meidän mielestämme vähän jäykkää, mutta täytyy muistaa, että suomen kieltä oltiin tuolloin yli 400 vuotta sitten vasta kehittelemässä. Sanat piti keksiä. Kyseessä on tällä hetkellä vanhin, aina kansilehteä myöten täydellisenä säilynyt suomenkielinen virsikirja. Yxi Vähä Suomenkielinen wirsikiria yhdessä katekismuksen kanssa on muhkean paksu mutta muuten kooltaan varsin pieni, vain 8,5×13 senttimetriä. Dresdenin Staatsbibliothek ei suostunut virsikirjaa ja siihen liittyvää katekismusta myymään Suomen Kansalliskirjastolle. Virsikirjan alkusanat on kirjoittanut Hemminki Maskulainen ja loppusanat suomalainen, Rostockissa teologiaa opiskellut Simon Johannes Carelius . Hän myös vastasi molempien kirjojen painatustyöstä Saksassa. – Niin sanotun Hemminki Maskulaisen virsikirjan painovuodeksi on aiemmin määritelty vuosi 1605. Eräät tutkijat esittivät vielä joitain vuosia sitten, että todennäköisesti painovuosi olisi 1610–1614. Tekemäni löytö kuitenkin osoittaa, että ainakin vuonna 1607 Yksi Vähä Suomenkielinen wirsikiria painettiin Rostockissa, toteaa Koski. Suvi-Päivi Kosken tekemässä virsikirjalöydössä on maininta, että teos olisi ”ensin painettu Tukholmassa”. Jatkotutkimuksen asiaksi jää analysoida, viittaako tämä Hemminki Maskulaisen virsikirjaan vai Jaakko Finnon mahdollisesti 1583 ilmestyneen ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan uusintapainokseen. Yxi Vähä Suomenkielinen wirsikiria sisältää kaikki Jaakko Finnon virsikirjan 101 virttä, joissa on mukana myös Mikael Agricolan virsiä. Sen lisäksi tuossa Rostockissa 1607 painetussa kirjassa on 140 uutta virttä. – Yhdelle ihmiselle noin monen virren kääntäminen, työstäminen tai kirjoittaminen olisi melkoinen urakka, joten varsin todennäköistä on, että muutkin tuon ajan suomalaiset kirkonmiehet ovat osallistuneet työhön, kuten kansilehdelläkin mainitaan. Joka tapauksessa Hemminki Maskulaista voinee edelleen pitää aikansa merkittävimpänä suomenkielisenä runoilijana. Suvi-Päivi Kosken Dresden-löydön julkistamistilaisuuden yhteydessä joulukuussa 2015 todettiin tuontapaisia löytöjä tapahtuvan ehkä kerran sadassa vuodessa. Voiko arkistojen kätköissä siis edelleen olla lukuisia vastaavia kirjallisuushistoriallisia aarteita? – Niitä voi löytyä arkistoista tai mistä vaan, vaikka mummolan vintiltä. Dresdenin kirjastosta tekemäni löytö osoittaa osaltaan, miten merkittävää työtä suomen kielenkin hyväksi kirkko on vuosisatojen saatossa tehnyt. Suvi-Päivi Koski on paitsi teologi niin myös hymnologi eli virsioppinut. Teologia on vienyt hänen omien sanojensa mukaan voiton, mutta hymnologiaa ja musiikkiopintojakin hän pystyy soveltamaan toimiessaan Helsingin Tuomiokirkossa ja Suomenlinnan kirkossa aluekappalaisena. – Olennainen osa reformaatiota oli kansankielisten virsien voimakas esiin tulo eri maissa, myös Suomessa. Siinä työssä Hemminki Maskulaisella oli merkittävä rooli, sanoo teologian tohtori Suvi-Päivi Koski.