Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pöhinää ja kihinää U:gissa

Kesän loppupuolella kaupungilla alkoi pyöriä puheita. Vanhat herrat olivat pohtineet, että mitä siitä sivistys- ja hyvinvointikeskuksesta (sihy) oikein tulee, ja mitä se sitten oikein maksaa. Ja entäs se Viikaisten koulu, eihän sitä voi purkaa! Kihinä on kuin pöhinä. Se tarttuu nopeasti. Niinpä herrojen tuumailu alkoi levitä huolestuneiden kansalaisten joukossa. Ymmärtäähän sen, sillä sen verran kovia takavuosia on Uudessakaupungissa eletty. Ei silloinkaan uskallettu rakentaa, eikä paljon remontoidakaan, siksi Viikaistenmäen rakennukset ovatkin niin huonossa kunnossa. Kun kerran on elänyt läpi oikein pahan laman ja saanut siinä vähän siipeensä, alkaa helposti nähdä synkkiä pilviä taivaalla. Ja ainahan niitä löytyy: Uudenkaupungin asukasluku ei ole oikein kasvanut kuten on toivottu, kaupungin talous yskii ja autotehdaskin ilmoitti lomautuksista. Sitten Seura-lehti sai uutisvinkin Uudestakaupungista. Niinpä toimittaja alkoi soitella ja udella asioista. Loppujen lopuksi lehdessä julkaistiin artikkeli, jossa ei ollut oikein tolkun häivää. Kas, kun eihän kaupungissa ole tapahtunut mitään skandaalia, eikä sihy-hankkeessa tehty mitään väärää. Kaikki on edennyt, kuten kuuluu. Valtuustossa on ihan yksimielisesti päätetty purkaa elinkaarensa päässä olevat rakennukset Viikaistenmäeltä ja rakentaa uusi sivistys- ja hyvinvointikeskus. Huolestuneiden porukassa oli jo päätetty, että sihy-hankkeesta vaaditaan vielä uudelleen arviointia. Sitä varten rustattiin kansalaisaloite ja maanantaiaamuksi oli kirjoitettu valtuustoaloitekin, jonka allekirjoittajina piti olla viittä eri puoluetta edustavien miesten kvintetti. Loppujen lopuksi aloitteen allekirjoittivat vain Harto Forss (vas.) ja Esa Aaltonen (ps.). Mitä maanantaina sitten tapahtui? Asiasta on puhuttu –  kahden kesken, ryhmissä ja valtuuston sihy-tilaisuudessa. Pääasia lopulta on, että sihy-hankkeelle saadaan vihdoin työrauha.   Pääsiäisenä 2017 purimme muuttolaatikoita. Muutimme työn perässä Uuteenkaupunkiin, kuten moni muukin teki samana vuonna. Tuttavat pitivät meitä hulluina, jättää nyt koti Turussa ja hyvä työpaikka. Mutta Uudenkaupungin pöhinä vei voiton. Oli pakko lähteä katsomaan. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kun keittiöön piti hankkia valaisin, paikallisesta liikkeestä sanottiin, että ota kotiin ja kokeile. Ei sellaista palvelua saa mistään ison kaupungin liikkeestä. Uudet asukkaat kutsuttiin kuin kunniavieraat katsomaan Korihaitten matsia. Autotehdas ilmoitti jälleen uusista rekrytoinneista. Rakennusyhtiöt varailivat kilvan tontteja. Sitten alettiin puhua junaradan sähköistämisestä ja uusien koulujen rakentamisesta Viikaistenmäelle. Vuonna 2017 Uudenkaupungin väkiluku kasvoi lähes 400:lla. Me olimme siinä muuttokuormassa ja siitä ylpeitä. Seuraavana kesänä Alisellekadulle ilmestyi punaisia penkkejä, kukkalaatikoita ja suihkulähde. Rauhanpuistossa keikuttiin riippumatoissa, katsottiin leffoja, maisteltiin ruokia ja juhlittiin Venetsialaisia kauniiden värivalojen alla. Sellaiseen kaupunkiin muutimme ja sellaisessa haluamme asua. Uskon, että muut Uuteenkaupunkiin muuttaneet ajattelevat samoin. Kun Uudessakaupungissa nähdään tulevaisuus valoisana, niin se valo kajastaa muuallekin ja houkuttelee kaupunkiin. Sivistys- ja hyvinvointikeskuksen rakentaminen valaa uskoa, että kaupungin väkiluku kasvaa ja autotehdas toimii täällä myös seuraavat 50 vuotta, kuten Valmet Automotiven valmistusliiketoiminnan johtaja Pasi Rannus lupaa (Yle 9.9.).