Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Vuorotöitä ja perhe-elämää

Vuorotöitten määrä on lisääntynyt merkittävästi. Jo lähes joka neljäs työikäisistä työskentelee epätyypillisiin aikoihin. Vuorotöitten lisääntyminen vaikuttaa yhteiskuntaan monella tavalla. Tämä näkyy hyvin Uudessakaupungissa, jossa Valmet Automotiven tuotanto siirtyi heinäkuussa 2017 kolmeen vuoroon. Kun ihmisiä alkoi olla liikkeellä enemmän eri vuorokauden aikoina, siihen reagoivat muun muassa kaupat, jotka pidensivät aukioloaikojaan. Myös lasten vuorohoidon tarve lisääntyi. Kaupunki perusti lisää vuorohoitopaikkoja. Päiväkoti-ikäisten lasten tilanne saatiin näin ratkaistua, mutta kaikissa perheissä se ei riitä. Nyt opettajat ovat huomanneet kouluissa, että osa lapsista lähtee aamuisin yksin kouluun. On myös lapsia, jotka viettävät illan tai jopa yön yksin kotona, koska molemmat vanhemmat tekevät vuorotöitä. Kaikilla perheillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa. Kun perhe on muuttanut työn perässä, mummot, vaarit, siskonperheet ja ystävät ovat jääneet muualle. Uudenkaupungin perhekeskuksessa ja opetus- ja hyvinvointitoimialalla on pohdittu, miten näitä perheitä voitaisiin tukea. Yhtenä keinona on mietitty, voisiko kaupungista löytyä varamummoja ja -pappoja tai kaverikummeja lasten hoitoavuksi. Asuuhan kaupungissa paljon hyväkuntoisia eläkeläisiä. Kaupunki kutsui yhdistystoimijat keskustelemaan tilanteesta runsas viikko sitten (V-SS 30.8.). Talkoohenkeä tuntui olevan, mutta keskustelun lopputulos oli, että tilanne vaatii myös viranomaisresursseja. Koska vuorotyöt ovat tätä päivää, pitäisi myös valtakunnan tason poliitikkojen havahtua tilanteeseen. Tuntuu jotenkin nurinkuriselta, että julkisessa keskustelussa hämmästellään syntyvyyden alenemista ja puhutaan lapsiystävällisestä Suomesta, mutta ei tajuta, miten lapsiperheitten elämä on vuosikymmenten saatossa muuttunut. Kun yhteiskunta elää 24/7-rytmissä, yhä harvempi tekee töitä vain virka-aikaan. Myös yksinhuoltajakotitalouksien määrä on lisääntynyt. Tässä tilanteessa vain alle kouluikäisten päivähoito ei enää riitä ratkaisuksi. Britanniassa suositellaan, ettei alle 12-vuotiasta jätettäisi yksin kotiin, eikä alle 16-vuotiasta yksin yöllä. Suomessa asiasta keskustellaan hämmästyttävän vähän. Niinpä huoli lapsista on jäänyt uupuneille vanhemmille tai viime kädessä lastensuojeluviranomaisille, joiden resurssit jo nyt ovat tiukoilla.