Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Elämä on vienyt poliisin maailmalle – Takana 20 vuotta kriisinhallintatehtävissä

Vanhempi konstaapeli Janne Saloranta kuvailee itseään tietyntyyppiseksi maailmanparantajaksi. Hän tuntee pohjatonta mielenkiintoa kaikkea uutta kohtaan ja haluaa tehdä sellaisia asioita, joita kaikki muut eivät välttämättä tee. Kuten kriisinhallintatehtäviä. Nuorempana Saloranta ei kuvitellut koskaan lähtevänsä kotipaikkakunnaltaan, mutta mieli muuttui varusmiespalvelusaikana, kun Porin Prikaatissa koulutettiin ensimmäistä kertaa kansainvälisiä nopean toiminnan joukkoja. – Päädyin aika tarkkaan 20 vuotta sitten Kosovoon, muistelee Saloranta. Pohjattomalla itseluottamuksella varustetulle nuorelle miehelle Kosovo oli ”mielenkiintoinen paikka”. – Oltiin ihan kuolemattomia. Nyt on ehkä älliä enemmän päässä, ettei tekisi näin nelikymppisenä kaikkea mitä silloin, sanoo Saloranta. Kosovon tehtävän jälkeen hän kouluttautui poliisiksi. – Minulle oli hyvä, että sain kasvaa muutaman vuoden armeijan ja poliisikoulun välissä. Poliisintyö on helpompaa, kun on hieman elämänkokemusta ja laajempi katsantokanta. Kriisinhallintaoperaatioissa Saloranta on ollut myös Afganistanissa, jossa hän oli kahteen otteeseen kriisialueella. – Jälkimmäisen operaation aikana tilanne kiristyi aika radikaalisti ja meidänkin alueellamme syntyi tulitaisteluja. Oli kiintoisaa kokea, miten erilaiseksi tehtävä muuttui, kertoo Saloranta. Afganistanin jälkeen sopeutuminen takaisin Uuteenkaupunkiin vei oman aikansa. – Huomasi että oli ollut todella pitkään poissa, sillä kului aikaa ennen kuin pystyi ajattelemaan asioita taas normaalisti. Karrikoidusti sanottuna, ei tarvinnut pelätä jokaista roskapönttöä. Seuraavaksi Saloranta lähti Maliin, ensin sotilaskouluttajaksi ja sitten poliisiasiantuntijaksi. Sotilasoperaatioista siviilikriisinhallintatehtäviin vaihtaminen oli todella erilaista. – Sotilasoperaatioissa kaikesta pidetään huolta, mutta siviilitehtävissä kaikki ruokapaikkojen etsinnästä lähtien pitää hoitaa itse. Malissa Saloranta palveli ensin Timbuktussa, jossa opasti paikallisia poliiseja muun muassa suomalaiseen lähipoliisitoimintaan. Myöhemmin pääkaupungissa Bamakossa hän opetti poliisikoulussa. – Oli hienoa huomata, että suomalaisesta tietotaidosta voi olla ylpeä. Poliisiammattitaito kestää vertailun kaikkialla, kehuu Saloranta. Perhe on suhtautunut Salorannan ulkomaan komennuksiin toistaiseksi myötämielisesti. Vaimon kanssa on kuitenkin sovittu, että sanotaan kun tulee mitta täyteen. Saloranta antaa kaiken kunnian kodin ja lasten hoitamisesta vaimolleen. – Orkesterin pyörittäminen täällä on paljon kovempaa kuin mitä olen ikinä tehnyt maailmalla. Pärjään melkein tilanteessa kuin tilanteessa, mutta kotona tuntuu ihan ylivoimaiselta saada kolme tyyppiä samaan aikaan iltapesulle. Työ on opettanut Salorannalle ainakin sen, että Suomessa asiat ovat pääsääntöisesti hyvin. Myös juokseva vesi on ylellisyys, josta Saloranta osaa olla kiitollinen. – Malissa vuoden ja neljän kuukauden ajan peseydyin niin, että kaadoin ämpäristä vettä päälleni. Pääkaupungissa Bamakossa pääsin suihkuun ja meinasi itku tulla, kun se oli niin hienoa, nauraa Saloranta. Tulevaisuudesta Saloranta ei tiedä, lähteekö hän vielä ulkomaanoperaatioihin. Ennen mahdollista uutta komennusta Saloranta työskentelee poliisitehtävissä, asuu omakotitalossaan ja harrastaa moottoripyöriä ja autoja. – Isä rakensi autoja, kun olin pieni. Itsellä on vasta muutaman vuoden aikana herännyt kiinnostus autoja kohtaan. Se on sellainen henkireikä, hymyilee Saloranta. Kuka: Janne Saloranta, 42 vuotta, vanhempi konstaapeli. Asuu: Maskussa vaimon ja kolmen lapsen kanssa. Harrastukset: Moottoripyörät ja autot. Tätä et tiennyt: Pitää hämähäkeistä, skorpioneista ja muista ötököistä niin paljon, että on jahdannut muun muassa kamelihämähäkkejä Malin viidakossa. Unelmoi: Että asiat Suomessa pysyisivät yhtä hyvinä kuin mitä ne parhaillaan ovat, ja että ihmiset arvostaisivat Suomea enemmän. Motto: ”Chai nakhurda – jang namesha” eli ”Jos ei juoda teetä, niin ei voida sotiakaan”. Afganistanilainen sananlasku tarkoittaa sitä, että isojen juttujen äärellä on hyvä hetkeksi pysähtyä ja miettiä ennen kuin jatkaa.