Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Menoa ja meininkiä jokamiesluokassa

Jokkis eli jokamiesluokka on Suomen suurin autourheilulaji, jota voi harrastaa nimensä mukaisesti jokainen 15 vuotta täyttänyt. Suomenmestaruudesta kilpaillaan yleisen sarjan lisäksi naisten ja nuorten sarjassa sekä joukkueittain ja EVK eli etu- tai kardaanivetoisilla autoilla. Jokkiksen omalaatuinen piirre on se, että autot ovat myynnissä kilpailun jälkeen 1500 euron hintaan. Halutuimmista autoista tehdään satoja ostotarjouksia, joista arvotaan auton saaja. – Sen jälkeen autosta poistetaan penkki ja vyöt, sillä turvavarusteet kuuluvat itselle, mutta muuten auto vaihtaa omistajaa, kertoo jokkisharrastaja Miska Lännistö . Autot ovat pääasiassa takamoottorisia Fiateja ja VW Kuplia. Painojakauma on jo valmiiksi takana ja usein vielä penkkiä siirretään mahdollisimman paljon taakse, jotta painoa saadaan lisää. – Taito on löytää tasapaino, etteivät etupyörät nouse ilmaan lähdössä, virnistää Lännistö. Jokamiesluokassa on yhteislähtö eli 7-8 autoa ampaisee liikkeelle paikaltaan vieretysten. Autoissa ei juuri nopeusmittareita käytetä, vaan pelataan kierrosten kanssa. – Kierrokset viiteen tonniin, käsijarru piukkaan ja hiukan kytkin ylös. Kun lippu heilahtaa, niin kytkin ylös, käsijarru auki, kaasu pohjaan ja sit mennään, kuvailee Lännistö. Lähdön onnistuminen on tärkeää, sillä ohittaminen radalla on vaikeaa. Ohjaamossa on kuulemma ”välillä ohjelmaa”, kun jokainen yrittää päästä keulille. Lännistö on kokenut myös sen, kun kukaan ei anna periksi. – Meitä lähti kolme viivalta, minä olin keskellä ja ihan rintarinnan mentiin, eikä kukaan ottanut kaasua pois. Ajattelin, että minä en ainakaan nosta ja vedettiin ihan suppuun yhteen ja auto lähti menemään. Lensin monta metriä ilmassa ja kaadoin auton viisi kertaa katon kautta, kertaa Lännistö kokemuksiaan. Onneksi auton turvalaitteet olivat kunnossa, eikä mitään sattunut. Vaikka kyse on jokamiesluokasta, niin ajamista on opeteltava kuten muussakin harrastuksessa. Lännistö käy harjoittelemassa ja kokeilemassa autoja Laitilassa. – Joka auton käyn testaamassa ja kun tekee muutoksia, on hyvä käydä koittamassa mitä tapahtuu. Lännistöllä on tällä hetkellä kaksi ajovalmista autoa, mustanpuhuvat Sunbeam Imp ja Kupla. Autoista on karsittu kaikki mahdollinen, sillä minimi painoraja takamoottorisessa autossa on 710 kiloa. – On minulla ollut sellaisia Fiateja, jotka painoivat 712 kiloa, ne rupeavat olemaan jo aika kinttaalla, irvistää Lännistö. Kupla on kisapainossaan noin 750 kiloa, eikä 40 kilon karsiminen ole helppoa. Sisällä autossa on nimittäin vain turvakaaret, penkki, ratti, vaihdekeppi, käsijarru ja mittaristo. – Keventää voi esimerkiksi laittamalla lattiat uudestaan ohuemmasta pellistä, mutta vuosien saatossa aina hitsaa jotain vahvikkeita ja kiinnityksiä, niin tulee aina kilo-pari lisää, Lännistö kohauttaa olkapäitään. Jokkiksen pariin Lännistön vei raskas kaasujalka ja uteliaisuus kokeilla harrastusta. Ensimmäinen kokemus Krouvinummella kaverin kanssa ei ollut menestys. – Edellisenä päivänä olimme tehneet kolme moottoria ja kaksi vaihdelaatikkoa ja rikoimme kaikki. Yöllä teimme aamuviiteen asti autoja, ajoimme pari lähtöä ja hajotimme kaikki, muistelee Lännistö. Nyt harrastusta on takana kuutisen vuotta. Jokkiksen viehätys on yksinkertaisuudessaan se, että pääsee ajamaan kovaa. – Hermo lepää kun hyppää autoon, eikä ole mitään muuta mielessä. Amatöörin silmään autot näyttävät kuhmuisilta, mutta menopelien ulkonäköön voidaan myös satsata. – Joutsan SM-kilpailuissa minulla oli oikein suorakylkinen Kupla, johon maalautin hienon metallihohtovihreän maalin ja hilelakat päälle, virnistää Lännistö. Harrastus sopii kaikille, sillä jokaiselle on omat luokkansa ja viivalle pääsee haastamaan samankaltaisiaan.  Lännistö suosittelee lajia kaikille jotka pitävät ajamisesta, mutta huomauttaa, että autoista pitää myös ymmärtää jotain. – 80 prosenttia ajasta korjataan ja rakennetaan ja 20 prosenttia ajetaan kilpaa. Jokamiesluokka on maailmassa ainutlaatuinen laji, sillä sitä ei ajeta missään muualla. Naapurimaassa Ruotsissa on samantyylinen folkrace, mutta siihen ei panosteta läheskään niin paljon kuin Suomessa. Lännistö harmittelee, että jokkis ei tunnu kiinnostavan nuoria. Hän on valmis avaamaan tallinsa ovet kaikille halukkaille. – Tänne saa aina tulla katsomaan mitä tämä touhu on. Näytän mitä tehdään ja pääsee tutkimaan koneita ja autoja ihan vapaasti. Harrastuksen aloittamiseksi vaaditaan, että suorittaa tutkinnon, hankkii lisenssin, liittyy urheiluautoilijaseuraan ja hankkii auton lisäksi omat varusteet.