Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Masku ja Vehmaa uusiin kouluihin

Luultavaa on, että koulujen syyslukukauden alku sujuu ainakin Maskussa ja Vehmaalla aiempaa paremmissa tunnelmissa. Fiilistä kohottaa se, että Maskun Kurittulassa alakoululaiset pääsivät maanantaina uuteen kouluun ja samoin kävi Vehmaan Vinkkilän oppilaille keskiviikkona. Takana on ankea parakkiaika, joka etenkin Maskussa venyi pitkäksi. Koulutyö on hoidettu, vaikka väliaikaiset tilat ovat asettaneet omia vaatimuksiaan. Sanotaan, että lapset ovat sopeutuvaisia, mutta varsinkin Kurittulassa on pitkään vaadittu opettajilta melkoista mukautumiskykyä, jotta arki on saatu rullaamaan väistötiloissa vuosikausia. Lukuvuoden startti tuo mediaan tutut vakioaiheet. Yksi niistä liittyy koululaisten liikenneturvallisuuteen. Vaikka joka vuosi samalla tavalla paasataan, kuinka etenkin pienten ekaluokkalaisten ilmestyminen koulureiteilleen on vaaran paikka, niin näitä varoituksen sanoja on silti syytä jankuttaa. Itsekseen koulumatkalla taapertava lapsi on liikenteessä kokemattomuuttaan niin arvaamaton olento, että turvallisuusvastuu on vanhemmilla kanssakulkijoilla. Maskun VPK:lla on jo vuosia ollut oivallinen tempaus lukuvuoden ensimmäisen koulupäivän aamuna. Vapaapalokuntalaiset ovat jalkautuneet koulujen läheisyyteen talkoohengessä valvomaan sekä koululaisten että autoilijoiden liikennekäyttäytymistä. Huomiota on kiinnitetty etenkin suojatiellä liikkumiseen. Tällaiset pikkuvinkit saattavat ainakin hetken aikaa pysyä mielessä sekä aikuisilla että koululaisilla. Lomakauden jälkeen on taas nostettu esille opettajien uupumus työssään. Suomalaisissa työhyvinvointitutkimuksissa on usein todettu, että opettajat kärsivät keskimääräistä enemmän työuupumuksesta. Jokainen voi peilata omia kokemuksiaan enemmän tai vähemmän villeiltä yläkouluvuosilta ja pohtia, miten jotkut opettajat kestivät jatkuvaa älämölömekkalaa päivästä ja vuodesta toiseen. Toisinaan hehkutetaan, että maailman parhaat opettajat ovat juuri Suomessa. Tasoa ei sovi kyseenalaistaa, mutta väite ykkössijasta on pitkälti mielipideasia, sillä kriteerejä kansainvälisen rankinglistan laatimiseen ei ole olemassa. Tasosta ja ammatin yleisestä arvostuksesta huolimatta pientä huolta voi tuntea siitä, etteivät nuoret enää hakeudu opettajaopintoihin yhtä hanakasti kuin ennen.