Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Itämeri tarvitsee tosiasiain tunnustamista

Uudenkaupungin Sanomien pääkirjoituksessa 6.8. Itämeren tulevaisuudesta todettiin: ”Professori (Alf Norkko) näkee tärkeimpänä toimena Itämeri-tutkimuksen.” Suosittelen Norkolle ja muillekin alla olevaa. Presidentti J.K. Paasikiven ohittamaton ohje suomalaisille on ikuistettu hänen muistopatsaansa jalustaan: ”Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen.” Tämä verraton ohje ei valitettavasti ole päässyt vaikuttamaan Itämeren tilasta ylätasolla käytävään keskusteluun. Professori toisensa jälkeen (TS 12.3., 13.6. ja 20.7.) suosittelee kosmeettisia suojakaistoja ja pelloille levitetyn väkilannoitefosforin sitomista kipsillä. Touhu on verrattavissa hölmöläisten täkinpidennykseen. Kirjoitin teemasta 21.3.:  ”Ensin levitetään pelloille vesiliukoista väkilannoitefosforia, joka valuu vesistöjä rehevöittämään. Fosforilannoitteen valmistus tuottaa kipsijätevuoren. Nyt siitä päästään eroon, kun se levitetään sitomaan aiemmin levitetty fosfori”. Maatalouden typpi- ja fosforipäästöt alkoivat 1960-luvun lopulla, kun maatalous siirtyi pinta-alaverotuksesta tuloverotukseen. Vesiliukoisten väkilannoitteiden käyttö lähes kymmenkertaistui, mutta satotaso ainoastaan kaksinkertaistui 50-lukuun verrattuna. Tehomaataloudeksi väitetty tuotantotapa on siis erittäin tehotonta. Tehokasta on vain ravinteiden huuhtoutuminen ympäristöön: levitetyistä ravinteista vain 20-30 prosenttia poistuu maataloudesta tuotteiden mukana, sillä yli 80 prosenttia sadoista käytetään karjan rehuksi. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että vesiliukoinen liikkuu aina veden mukana. Niin kauan kuin professorit ja tutkijat tarjoavat kosmeettisia  keinoja, ei tilanne muutu. Ainoa tapa lopettaa maatalouden aiheuttama kuormitus on väkilannoitteiden käytön lopettaminen. Vesistöjen puskurointikyky loppui 80-luvun alkuvuosina. Sen seurauksena ilmestyivät yhä pahenevat leväkasvustot Liukoisen seleenin lisäämiseen väkilannoitteisiin osui samaan ajankohtaan. Jotkut tutkijat ovat arvelleet seleenin mahdollisesti toimivan katalyyttinä. Tutkijoilta näyttää puuttuvan taju siitä, miten dramaattinen Suomen peltojen humuskato on. Nykyviljely on hävittänyt noin puolet peltojen humuksesta, jonka määrä on pudonnut kuudesta prosentista kolmeen. Se tarkoittaa 80 tonnin humuskatoa per jokainen hehtaari. On tapahtunut suunnaton typen, fosforin ja hiilen kato pelloilta ravinnehuuhtoutumien lisäksi. Kuitenkaan tutkijat eivät esitä asiasta mitään lukuja vaan vaikenevat. Humus sitoo sata kertaa enemmän vettä ja ravinteita kuin mineraalimaa ja siksi humuskato nopeuttaa huuhtoutumista. Humuskato merkitsee myös maan rakenteen rajua huononemista. Näin itse maa-aines on alkanut huuhtoutua, ja samalla huuhtoutuvat tietenkin siihen sitoutuneet ravinteet. Peltomaiden rappeutuminen siis jatkuu nykymenolla väistämättömästi. Edellä luettelemieni tosiasiain jatkuva kieltäminen tai vähättely merkitsee, että hyvää tarkoittava tulokseton puuhastelu Itämeren tilan parantamiseksi jatkuu. Valitettavasti. Seppo Lohtaja luomukonkari Uusikaupunki