Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Ei yhtään auringonlaskukuvaa

– Sosiaalisesta mediasta löytyy joka päivä toinen toistaan komeampia kesäkuvia, ja kyllä itsekin niitä otan, mutta täällä ei ole yhtään auringonlaskukuvaa, toteaa kustavilainen Juha Karikoski Kustavin kunnanviraston valtuustosaliin pystyttämästään valokuvanäyttelystä. Näyttelyn nimikin on Kustavin kolme vuodenaikaa, eli kesä on todellakin harkitusti pudotettu kokonaan pois. Syksy, lyhyt talvi ja varhainen kevät ovat Karikosken mielestä valokuvaalle parasta aikaa Kustavissa. Nämä kolme vuodenaikaa ovat myös niitä, joita moni ei välttämättä ole itse päässyt saaristoon näkemään ja kokemaan. – Kesällä on niin paljon muutakin tekemistä kuin kiertää kameran kanssa. Ja yleensä onkin niin, että mitä pahempi keli sitä todennäköisemmin olen liikkeellä. Kiva kun on vähän haastetta. Kuvaaminen on myös hyvä syy lähteä kotisohvalta liikkeelle, ulkoiluttamaan kameraa kun ei ole enää koiraa, Karikoski kertoo.   Näyttelyn kuvien tunnelman luovat niin syksyn vähenevä valo kuin myrskyiset kelit sekä meren jäätyminen ja sulaminen. Juha Karikoski liikkuu paljon meriympäristössä, joten luontevasti siellä tulee myös kuvattua. Kuvia on kertynyt niin paljon, että ”yleisön pyynnöstä” hän julkaisi omakustanteena viime vuonna myös valokuvakirjan Kustavin kolmesta vuodenajasta. Lauantaina Lohimarkkinoiden yhteydessä avatun ja kunnanvirastolla elokuun loppuun asti avoinna olevaan näyttelyyn Karikoski valitsi 24 valokuvaa. – Valinnanvaraa oli niin paljon, että vaihtelin niitä koko ajan, kunnes toukokuussa päätin että nyt saa olla. Nämä kuvat on otettu 2008–2019 välisenä aikana. Karikoski arvelee, että 99 % hänen kuvistaan on Kustavissa otettuja, ja edelleen on paljon kuvia, joita ei vielä ole otettu. – Paljon tulee sellaisia sattumakuvia. Pitää vain mennä rantaan ja ymmärtää pysähtyä. Ja jaksaa vähän odottaa paikallaan, niin jotain alkaa tapahtua. Valo tulee jostain pilvenraosta ja onkin yhtäkkiä ihan erinäköistä. Katsojan näyttelyssä ihastelema kuva saattaa olla yksi sadasta otoksesta, jotka Karikoski on ottanut kokeillen erilaisia valotusaikoja, kahlaten rannassa korkeavartisissa saappaissa kylmässä vedessä ja pärskeiden käydessä yli. – Järkkäri ja erityisesti hyvät linssit pitää olla. Se periaate minulla on, että en lisää enkä poista kuvista mitään. Yleensä en käsittelekään muuta kuin kontrastia ja valkotasapainoa.