Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kumpi ja kampi – U:gin valtuustossa kahtiajako

Sää oli maanantaina 14.5. kuin morsian. Aurinko helotti, poutapilvet lipuivat kirkkaalla taivaalla, lokit kirkuivat ja käki kukkui. Kulttuurikeskus Crusellissa hikoiltiin, eikä kuultu käen kukuntaa. Uudenkaupungin valtuusto istui monituntisessa talousseminaarissa ja sen jälkeen vielä illan kokouksessa. Tosin kokous vedettiin läpi puolessa tunnissa, mikä tässä paikallisderbyssä on hyvä suoritus.   Näinkin lyhyessä ajassa kuitenkin näki sen taudin, mikä kaupunkia nyt vaivaa. Se muistuttaa vanhaa hokemaa: Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?   Uudessakaupungissa on kuin kaksi isoa puoluetta, jotka ovat kaikesta eri mieltä. Jos siitä päästään sopuun, että kaupunkiin rakennetaan sivistys- ja hyvinvointikeskus, niin kiistellään sitten siitä, tehdäänkö ne yhteen vai kahteen rakennukseen. Kun terveyskeskuksen sisäilmaongelmat valkenivat kaikille, hoksattiin vähän matkan päästä A-sairaala, johon se voitaisiin muuttaa. Kaikki olivat sitä mieltä, että ensin on selvitettävä A-sairaalan kunto. Eri mieltä oltiin siitä, milloin ostopäätös tehdään, ehdollisena ennen kuntotutkimuksen tuloksia vai vasta niiden jälkeen. Lopputulos olisi ollut sama: ei osteta, jos rakennus on rampa. Ostetaan, jos rakennus saa terveen paperit. Saa nähdä, onko A-sairaala sitten lopulta riittävän hyvä kummankaan osapuolen mielestä. Kuntotutkimustulokset ovat nimittäin valmistuneet, eikä vuonna 1962 rakennettu sairaalarakennus enää tietenkään mitään priima-luokkaa ole.   Uuteenkaupunkiin muuttaa lisää väkeä ja sen myötä päivähoitopaikkojen kysyntä on kasvanut. Vuorohoitopaikoista alkaa olla jo pula. Silti viime maanantaina valtuustossa käytiin keskustelua siitä, pitäisikö yksityisen päivähoidon osuutta rajata. Vasemmistoliiton aloite oli, että rajataan yksityisen osuus 30 prosenttiin. Toisella laidalla oltiin sitä mieltä, että yksityinen sektorihan on pelastanut Uudenkaupungin. Ilman yksityisiä päiväkoteja kaupunki olisi ollut lapsipaljouden kanssa pulassa. Asiassa päästiin sopuun, koska strateginen rajaus ei loppupeleissä vaikuta mitenkään. Jos kaikki Uuteenkaupunkiin suunnitteilla olevat päiväkotihankkeet toteutuvat, yksityisen päivähoidon osuus nousee 38 prosenttiin. Siitäkin on kulisseissa kinattu, missä on kirjaston tuleva paikka. Nyt näyttää siltä, että pääkirjasto jää keskustaan, mutta uuteen sivistys- ja hyvinvointikirjastoon tulee ”digikirjasto”, mitä se sitten tarkoittaakaan. Kovin kanto kaskessa on kaupungin hallinto-organisaation uudistus. Sen finaalia ei ole vielä nähty. Viime kaupunginhallituksessa fiilattiin pöytäkirjakohtaa, joka koski organisaatiomuutosta yhden viranhaltijan osalta. Kantelukin on jo vireillä.   Kun Uusikaupunki alkaa uudistaa keskustaansa, saattaa arvata, että siitäkin ollaan kahta mieltä: katetaanko pätkä Alistakatua vai ei. Tehdäänkö siitä kävelykatuosuus vai ei. Puretaanko taloja vai ei. Keskustella pitää ja eri mieltäkin saa olla, mutta pikkuisen tuntuu siltä, että päättäjien kaulukset ovat turhankin kireällä. On helpompi kinastella pikkuasioista kuin vastata siihen haasteeseen, että Uusikaupunki on nyt menestyksen ovella. Avataanko se ovi vai roikutaanko vain kahvassa? Toivottavasti päättäjät hölläävät kauluksiaan, jättävät vanhat kaunat ja tärkeilyt sikseen ja alkavat yhdessä miettiä, miten Uusikaupunki saa kaiken mahdollisen hyödyn irti tästä positiivisesta rakennemuutoksesta. Kunpa Uudessakaupungissa huomattaisiin ajoissa, että aurinko helottaa, pilvet lipuvat kirkkaalla taivaalla, lokit kirkuvat ja käki kukkuu. Sillä huomenna voi jo puhaltaa kylmä tuuli. Juttu on julkaistu paperilehdessä 17.5.2018