Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Omat kokemukset opettavat parhaiten

Keskiviikkoaamu valkenee sateisena ja tuulisena, mutta se ei haittaa vehmaalaisia kahdeksasluokkalaisia, jotka ovat parhaillaan kenttäkurssilla Uudessakaupungissa Haiduksen saarella. Vuorossa on opintoretkipäivä, ja matka taittuu kuljetusalus Miinalla. Aluksen päällikkönä toimii Haiduksen saaren isäntä Janne Laitinen . Ensimmäisen kerran kenttäkurssi järjestettiin vuosi sitten, ja idean äiti on nykyisten kahdeksasluokkalaisten luokanvalvoja Kaisa Kraatila . – Sain idean seinäjokelaiselta ystävältäni, joka on järjestänyt vastaavanlaisia kenttäkursseja. Opiskellessani biologian opettajaksi osallistuin itsekin kenttäkursseille ja huomasin, että kun asiat kokee ja näkee itse, oppiminen on paljon helpompaa ja tehokkaampaa, kertoo Kraatila. Koska Kaisa Kraatila opettaa itse kotitaloutta, biologiaa ja maantietoa, kurssilla saa käytännön opetusta kaikissa näissä kolmessa aineessa. Biologian ja maantiedon opiskelun lisäksi oppilaat myös kokkaavat itse. Kurssi kuuluu koulun perusopetukseen, eli oppilaat eivät osallistu kustannuksiin itse, vaan kurssin maksaa Vehmaan koulutoimi. Jokaisella oppilaalla on kenttävihko, jota kirjoitetaan kuten päiväkirjaa. Kurssista ei anneta arvosanoja, vaan siitä saa hyväksytyn merkinnän, kun vihko on täytetty hyväksyttävästi. Kraatilan mukaan kurssi on saavuttanut huikean suosion. Tänä vuonna mukana on yhdeksän tyttöä ja kolme poikaa, eli reilusti yli puolet koko luokasta. – Moni viime vuonna kenttäkurssille osallistunut viihtyi kurssilla niin hyvin, että olisi halunnut tulla mukaan tänäkin vuonna, naurahtaa Kraatila. Opintoretkellä on tarkoitus kartoittaa sinilevätilannetta, opetella navigointia ja tutustua Laattiskerin saareen, jossa asuttiin vielä 1900-luvun alussa. Laattiskerille rantautuminen ottaa aikansa, sillä merenkäynti ei ole leppoisimmasta päästä. Kaikki pääsevät lopulta turvallisesti kuivalle maalle, ja saaren uumenista löytyy vanha talon paikka ja vanha umpeen kasvanut tie rannalle. – Saarissa oli hyvä elää katovuosien aikana, sillä saarten maaperä on otollinen kasvupaikka, kertoo Kraatila. Janne Laitinen lisää, että lopulta saaret autioituivat, koska saaristolaiselämä on haasteellista, ja elämä on helpompaa mantereella. Laattiskerilla tutustutaan myös erilaisiin leviin ja tutkitaan maaseulalla, millaisia eroja erilaisilla hiekoilla on. Vaikka Itämeri on erittäin saastunut sisämeri, sinilevää ei matkan varrella näy, sillä navakka tuuli oli hajottanut levälautat. – Viime vuonna sinilevälauttoja näkyi runsaasti. Ne johtuvat liian ravinnepitoisesta vedestä, ja lautat kasvavat taas uudestaan, kun säät lämpenevät. Suurimpia syyllisiä sinilevän kasvuun ovat Itämerta ympäröivät isot tehtaat, kaupungit ja maatalous. Rannoilla on paikoitellen kuitenkin runsaasti rakkolevää, ja se on merkki puhtaasta vedestä, Kraatila summaa. Jos haluaa testata kotikonstein, löytyykö sinilevää vaikkapa mökkirannasta, Kraatila neuvoo ottamaan vettä läpinäkyvään astiaan. Jos vedessä on sinilevää, se nousee pintaan muutaman tunnin kuluttua. Kenttäkurssi kestää perjantaihin saakka, ja tiedossa on vielä paljon uuden oppimista ja tutkimista. Aiemmin on jo tutkittu luupeilla muun muassa hyönteisiä ja kukkien rakenneosia, ja keskiviikon ja torstain välisenä yönä oli tiedossa yöretki. Retken aikana on tarkoitus tutkia lepakoita lepakkodetektorilla, joka muuttaa lepakoiden äänitaajuuden ihmiskorville kuultavaksi ja virittää yökkösansa lakanan ja valon avulla. Moni oppilas odottaakin eniten juuri yöretkeä. – Tänä vuonna kurssin ohjelmisto on hieman muuttunut, sillä uudessa koulussa on uusia biologian tutkimuslaitteita, jotka mahdollistavat näytteiden tutkimisen, kiittelee Kraatila. Kurssin anti kuulostaa monipuoliselta, mutta mistä oppilaat lienevät pitäneet eniten kurssin tässä vaiheessa? – Kivointa tähän mennessä on ollut saunominen, uiminen ja valvominen. Eniten odotamme ensi yön lepakko- ja yökkösretkeä, kertoilevat Tuuli Viitala ja Iris ja Vera Leyser . Poikien mielestä itse kurssin sisällön lisäksi hienoa on ollut myös vapaa-ajan vietto. – Halusimme tulla tänne, koska viime vuoden kurssilaiset kehuivat kurssia. Täällä on mukava myös viettää aikaa kavereiden kanssa, kertovat Veeti Tanner , Jussi Lämsä ja Matias Fagerström .