Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Rakettimies Silvo Sokka vietti viimeiset vuotensa Kalannissa – Mediarumba vailla vertaa

– Hän oli hyvin erikoinen persoona. Sisäänpäin sulkeutunut erakkoluonne. Älykäs hän oli, ja minulle tuli sellainen olo, että hän saattaisi olla jonkun suurvallan tiedustelumies. Hänen älykkyytensä olisi sen mahdollistanut. Näin puhuu Kalannin Vahteruksen Pietilän tilan isäntä Kauno Pietilä . Mutta kenestä hän puhuu? Hän puhuu Silvo Sokasta , joka myöhäissyksyllä 1948 vedätti maailman mediaa vertaansa vailla olevalla tavalla. 17-vuotiaan Silvon ja hänen isänsä Kuopion varuskunnan asemestari Sokan välit eivät olleet parhaalla tolalla. Niinpä Silvo Sokka päätti lähteä polkupyörällään työnhakuun Ruotsiin. Ennen 7.10.1948 tapahtunutta retkeään hän kuitenkin kävi postittamassa Savo-nimiseen sanomalehteen taitavasti laaditun muistokirjoituksen, jossa saksalainen insinööri Ganzeuge pahoittelee nuoren suomalaisneron ja rakettitieteilijän poismenoa. Insinööri Ganzeuge kertoi kirjeessään, että Silvo Sokka oli juuri lähtenyt itse tekemällään raketilla länteen. Sokan itse rakentama V2-tyyppinen raketti oli ollut Sokan oman selostuksen mukaan seitsemän metriä pitkä ja painoi kaksi tonnia. Silvo Sokka kertoi lentäneensä omatekoisella raketillaan 3,5 minuuttia seitsemän kilometrin korkeudessa, kunnes raketin polttoainesäiliö rikkoontui. Kun Sokkaa puhuttaneet henkilöt ihmettelivät, miten rakettilentäjä pääsi ulos vioittuneesta raketistaan, totesi Sokka laittaneensa ilmajarrun päälle. Silvo Sokka pyöräili Kuopiosta Suonenjoelle ja kätki pyöränsä Suonteenjärven rannalle. Hän tekeytyi tajuttomaksi ja elvytyksen yhteydessä hän kertoi rakettilennostaan. Hän sanoi raketin uponneen Suonteenselälle, mistä sitä ei kuitenkaan etsinnöistä huolimatta löydetty. Samana iltana Silvo Sokan isä, Kuopion varuskunnan asemestari kävi hakemassa poikansa kotiin. Silvo kävi sittemmin Savo-lehden toimituksessa ja pyysi saada Ganzeugen kirjeen takaisin, ja ettei hänen rakettilennostaan uutisoitaisi. Savo-lehti haistoi kuitenkin asiassa uutisskuupin, joka levisi sittemmin aina valtameren taakse asti. Silvo Sokan Silverstar-raketti nostatti otsikoita jopa Yhdysvalloissa. Pariisin rauhansopimuksen mukaan rakettiaseet, joksi Sokan sepittämä ja piirtämä Silverstar oli luokiteltavissa, olivat Suomelta kiellettyjä. Tämän vuoksi myös punainen Valpo kiinnostui tapauksesta. Poliisikuulusteluissa Silvo Sokalta tivattiin, missä Silverstarin lähtöalusta sijaitsi. Sokka kävelytti kuulustelijoita Riistavedellä soisessa maastossa, ja kun muutaman kilometrin jälkeen löytyi korkeahko mäki, sanoi Sokka lähtöalustan sijainneen mäen päällä. Mäeltä ei löytynyt minkäänlaisia työmaan saatikka rakettialustan jättämiä jälkiä, ja Sokka väitti insinööri Ganzeugen siivonneen alustan. Läheltä löytyi myös heinälato, jossa Sokka kertoi rakentaneensa raketin. Lato oli täynnä heiniä, miten siellä saattoi rakentaa raketin? Sokka kertoi tyhjentäneensä ladon heinistä aina ennen rakentamista. Jälkeenpäin Sokka kertoi tarkoituksella vieneensä poliisit aivan väärälle paikalle. Lähtöalusta ja rakentamispaikka eivät kuulemma sijainneet siellä päinkään. Neljä päivää niin sanotun rakettilennon jälkeen Silvo Sokka tunnusti keksineensä koko tarinan. Asiasta syntynyt mediakohu ja lopputulos sekä niistä aiheutunut sosiaalinen paine synnytti Sokan perheessä siinä määrin häpeää, että sukunimi Sokka muutettiin Salkeksi. Salke-nimisenä Silvo myös saapui elokuussa 1988 Vahteruksen Pietilään, kertoo Kauno Pietilä. – Älykäs mies Salke oli, ja hän oli perehtynyt raketti- ja konetekniikkaan. Vaistosin sen, että hänellä oli jonkinlainen sotilas- tai varuskuntatausta. Kauno Pietilä on syntynyt 1929, Silvo Salke syntyi vuotta myöhemmin. Vielä viime vuoteen asti Kauno Pietilällä oli voimassa oleva lentolupakirja. – Minä pyysin Silvoa kerran mukaani lentämään. En ota mitään riskejä, hän vastasi. Jonkinlaista elämäntuskaa hänessä oli aistittavissa. Sulkeisuutensa takia hänellä oli myös vaikeuksia tilan muiden työntekijöiden kanssa. Pietilästä Salke muutti Kalannin kunnan järjestämään asuntoon Pohjoiskulman koululle ja liitoksen jälkeen kaupungin järjestämään asuntoon Kalannin keskustaan. Silvo Salke kuoli Kalannissa tammikuussa 2010.