Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Aika suvivirren ja kukkasten

Koivut vihreissä lehdissään, avoimesta ikkunasta kantautuva pianon säestys ja lasten kirkkailla äänillä höystetty laulu viestittävät siitä, että ollaan lähellä keväistä juhlintaa. Malttamattomina odotellaan jo loman alkua. Opettajilla ja koulun muulla henkilökunnalla lienee sama tunne kuin lapsilla. Haikeuttakin on ilmassa. Monilla tiet vanhaan tuttuun eroavat ja alkaa uusi vaihe elämässä. On tullut aika kiittää. Koulutyössä on tänä päivänä monia haasteita. Rakennusten ilmanvaihtoon, kosteuteen ja rakenteisiin liittyviin ongelmiin törmätään tuon tuosta. Perheiden monimuotoiset ja vaihtuvat elämäntilanteet, suuret muutokset ja lasten erilaiset haasteet yksilöinä tuovat luokkaan sävyjä. Opettajat eivät pääse helpolla. On lapsia, jotka sulautuvat porukkaan ja hoitavat oman osuutensa mukisematta. Heillekin pitäisi silti riittää aikaa ja huomiota, jotta varmistettaisiin ettei pinnan alla ole mitään kytemässä. Sitten on se porukka mikä näkyy ja kuuluu. Heidän kanssaan joutuu pistämään kaiken olemassa olevan tietotaitonsa peliin. Toisinaan tarvitaan lisää auttavia käsiä, erilaista ammattitaitoa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla joukossa se joka ohjaa ja opastaa, pitää lankoja käsissään ja pakettia kasassa, selvittää ja ratkoo tilanteita, kuulee ja kuuntelee, näkee ja yrittää olla ajan hermolla, kaiken tämän keskellä pyrkii vielä saamaan opin perille. Säästöviikatteen alla pitää hetkittäin kyetä lähes taianomaisiin suorituksiin. Perheessämme on kahdella aikuisella hyvinkin monenkirjavat kokemukset kouluajoista. Koulut ovat vaihtuneet, paikkakunnatkin ja siinä sivussa on saatu tuntumaa erilaisesta opettaja- ja oppilasmateriaalista koulurakennusten ohella. Perheemme viiden lapsen kanssa opinpolkua astelleena on törmännyt tilanteisiin ja tunnelmiin niin hyvässä kuin huonossa. Ystävilläkin on kokemuksensa joita on jaettu. Automaattista ei ole se, että pieni koulu tarjoaa rauhallisen ja suuri koulu levottoman ilmapiirin. Iäkäs opettaja ei ole välttämättä sydämellisellä lämmöllä kuorrutettu eikä nuori opettaja läheskään aina ymmärtäväisellä kärsivällisyydellä tatuoitu. Opettajatkin ovat ihmisiä. On muutakin viisautta kuin kirjoista opittu. Tunnetiloja riittää laidasta laitaan. Ilmapiiri on se mikä välittyy kotiin ja minkä vaistoaa kun lapsen käy noukkimassa kotiin koulupäivän jälkeen. Koulun käytävälle asetellut lasten piirustukset eivät pehmennä käytävällä aistittavaa kireyttä tai puhumattomuutta. Viimeistään lasten elekieli paljastaa onko oleminen hyvää. Silläkin on merkitystä millaista henkilökunta on toisiaan kohtaan, millaisessa ilmapiirissä opitaan. Parakkielämänkin voi saada loihdittua oikean koulun tuntuiseksi. Jokainen oppilas, jokainen opettaja ja muu henkilökuntaan kuuluva kantaa kortensa kekoon. Parhaimmillaan opittu kantaa hedelmää läpi elämän, raa´immillaan musertaa itsetunnon vähäisetkin murenat. Kodinkaan merkitystä ei voi sivuuttaa vaikka kasvatusvastuuta yritetään vierittää enenemässä määrin kouluille ja varhaiskasvatukseen. Opinpolku alkaa kotoa. Kaikessa kirjavuudessaan koulunkäynti on etuoikeus jollaista ei kaikkialla maailmassa päästä nauttimaan. Suvivirren kajahtaessa helskyvästi ilmoille tulvii niin paljon muistoja mieleen. Kesän makuisia. Nyt varpaat kesäveteen, apilamättäälle makaamaan ja hyvä kirja käteen. Syksy on jossain kaukana. Päivi Jalo