Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Rohkea vesipeto oppii uimaan luonnostaan – Uimakoulussa opitaan suoritustekniikat

Rautilan rantasaunan lauteilta Vehmaalla kuuluu pulinaa ja hetken päästä kaikuu iloisesti Leipuri Hiiva. On Vehmaan ja Taivassalon lasten jokavuotisen rantauimakoulun aika. Kolme peräkkäistä ryhmää tarkoittaa uimaopettaja Susanna Aulinille 4,5 tuntia eestaas saunaan ja uimaan menoa. Vaikka ilma on lämmin ja merivesi 21-asteista, lämmittelytaukoja jokainen ryhmä pitää kolme tai neljä. Lauteilla Aulin käy alkeisryhmän kanssa läpi seuraavan harjoiteltavan asian teoriatasolla ja tarvittaessa ohjaa lapset kokeilemaan kuiviltaan esimerkiksi selällään kellumisen oikeaa asentoa. Kun käsky käy uimaan, jokainen tietää vähän jo ennalta, mihin seuraavaksi pyritään. Mutta mihin liittyy Leipuri Hiiva? – Laulamme välissä sitä ja muita lastenlauluja. Eihän sen tarvitsisi kuulua uimakouluun mitenkään, mutta se on hauskaa! Pidän tosi tärkeänä, että uimakoulu on kiva. Joitakin lapsia uimakoulu jännittää ja sen takia on tärkeää, että välissä vähän hupsutellaan, Aulin sanoo.   Veteen ajellaan leikin varjolla formulakuskeina.   Tiistai on viisipäiväisen uimakoulun toinen päivä, ja alkeisryhmässä harjoitellaan erityisesti vesirohkeutta. Aulinin mukaan on hyvä, jos alaluokkien puoliväliin mennessä jokainen lapsi osaisi ainakin jollakin tasolla uida. – Mutta silti tärkeintä ei ole uimataito vaan vesirohkeus. Kun lapsi on vedessä rohkea, uimataito tulee luonnostaan ja vähän vahingossa. Toki turvallisuus on aina muistettava. Uimakouluun kannattaa osallistua, jotta lapsi oppii oikeat suoritustekniikat. Aulinin mukaan lasta voi harjoittaa uimiseen ihan jo sillä, että vedellä ja vedessä leikitään. Suihkussa voi leikin lomassa totuttaa siihen, että kasvot kastuvat. Jos rannalla tai uimahallissa lapsi vahingossa sukeltaa hetkeksi uppeluksiin veden alle, vanhemman ei kannata hätääntyä tai mennä mukaan lapsen säikähdykseen. – Sukellusta voi kehua hienoksi ja auttaa lasta oivaltamaan, että se olikin hauskaa. Laitilasta kotoisin oleva Susanna Aulin on pitänyt uimakouluja kahdeksan vuotta aina jossakin, ja viitisen vuotta Vehmaalla. Uuden, vuodenvaihteessa Helsingissä alkaneen työn myötä Vesisankarit-hankkeen koordinaattorina muut uimakoulut ovat jääneet. Rautilan uimakoulut hän halusi pitää kesälomallaan. – Täällä on tutut lapset ja heidän kanssaan on kiva jatkaa siitä, mihin on viimeksi jäänyt. Samalla pysyy hyvä tuntuma opettamiseen, hän sanoo. Lapset on jaettu kahteen ryhmään tason mukaan. Vähimmäisikä uimakoulussa on viisi vuotta. Jatkoryhmässä opetellaan uutta tavoitteellisemmin, mutta alkeisryhmässä se tehdään leikin varjolla. Uimakoulun päätteeksi on mahdollista saada tason mukainen uintimerkki, jota varten suoritetaan erilaisia tehtäviä. – Alkeisryhmässä lapset eivät huomaakaan, että leikkiessä teemme tehtäviä kuten liukuja ja sukelluksia. Tämä on minulle hyvää lähimuistin treeniä, kun pidän mielessä kuka on suorittanut minkäkin tehtävän ja vasta saunatauolla kirjoitan ne ylös, Aulin kertoo. Tason mukaisesti jaetut ryhmät auttavat uimaopettajaa ottamaan jokaisen huomioon yksilöllisesti. Iän mukaan jaotellessa voi käydä niin kuin eräässä Aulinin pitämässä esikoululaisten ryhmässä, jossa toinen hyppäsi jo viidestä metristä kun toinen vasta mietti, uskaltaako kastautua. – Jokainen lapsi on oma persoonansa, eikä pakottamisen kautta pääse mihinkään. Jotkut ottavat enemmän aikaa ja kastautuvat ehkä vasta toisena uimakoulupäivänä. Opettajan on tärkeää olla läsnä hetkessä ja kuunnella lasta. Ryhmää ei voi kohdella yhtenä laumana, hän sanoo.   Kuvatekstejä päivitetty 26.7. klo 10.22: Alma Grönlundin nimi korjattu.