Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Silo luo suloa näyttelyssä

Kun kulkee Kustavintiellä ja katsoo Mietoisten kohdalla sinistä teollisuushallia, voi tietystä valossa nähdä vielä seinään vaaleanpunaisista kirjaimista jääneen Kaunotar-Tuote -tekstin, ja Silo luo suloa -mainoslauseenkin muistaa vielä moni. Tehtaassa työskennelleet puolestaan muistavat vieläkin työvaiheet, jotka piti kussakin vaatteessa ommella ja paljonko piti tehdä päästäkseen palkoille. Tekstiiliteollisuus on aikanaan ollut suuri työllistäjä Mynämäen seudulla, kun turkulaiset vaatetusalan kärkiyritykset perustivat 60–70 -lukujen taitteessa tehtaat myös maaseudulle, josta oli työvoimaa saatavana. Mynämäessä Kuivelassa toimineen Silon toiminta päättyi 1986 ja Mietoisissa toimineen Kaunottaren vuonna 1990. Menneiden vuosikymmenten tarinoihin ja tehtaissa syntyneisiin vaatteisiin voi nyt tutustua Mynämäen Vanhan yhteiskoulun yläkerrassa perjantaina avatussa näyttelyssä. – Kymmenen vuotta sitten aloitettiin keskustelu, että olisi kiva tehdä näytelmä Kaunottaresta ja Silosta ja tehdaselämästä, ja pitää muotinäytöskin. Minulla oli jo silloin ajatuksena myös se, että tästä voisi tehdä museonkin. Nyt tuli sopiva aika sille ja saatiin pysyvälle näyttelylle huone, kertoo Mynämäen kulttuuri- ja kirjastopalveluvastaava Viktoria Kulmala .   Kaunottaren ja Silon vaatteita kerättiin tuolloin muotinäytökseen jo melkoisesti, ja keräämistä on kymmenen vuoden ajan jatkettu niin, että Kulmala arvelee Mynämäessä olevan nyt Suomen suurin kyseisten yritysten tekstiilikokoelma. Silon vaatteita on ollut vaikeampi löytää kuin Kaunottaren. Vuonna 2016 kerättiin myös muisteloita. Tietoja, valokuvia ja tavaroita otetaan edelleen mielellään vastaan. – Vaikka tämä on museohuone, koitetaan saada siellä tekstiili elämään. Ajatuksena on järjestää Wirmo-Seuran kanssa perinneiltoja, ja huoneessa voisi pitää myös esimerkiksi ompelukerhoja ja keväällä on suunniteltu muutamia luentojakin tekstiiliteollisuudesta, Venäjän viennistä, Kestilän historiasta ja Muoti-Herralasta, Kulmala kertoo. Avajaisissa oli mukana entisiä työntekijöitä, joista osa on työskennellyt aikanaan molemmissa. Sisko Laine muistelee olleensa kaunottaressa ensimmäisten viiden joukossa, jotka palkattiin silloin kun yritys vuonna 1970 aloitti Lehtisten vintissä. 1973 valmistui teollisuushalli Mietoisten kunnan rakennuttamana. – Viisilankasaumurilla kokosin jakkupukuja Venäjälle. 40 jakkua piti saada tunnissa, että pääsi urakalle. Olkapäät, sivusaumat ja pesumerkit pistettiin, hän muistelee.     Marjo Virtanen ei näe näyttelyhuoneen rekeissä sen näköisiä vaatteita, joita aikanaan on itse ompelijana tehnyt. Hän meni rippikoulusta suoraan töihin Siloon. – Ompelin nailonpaidan hihahalkioita ja palkka oli 1,42 penniä tunti. Välillä hän vaihtoi Kaunottareen, palasi Siloon ja taas Kaunottareen takaisin. Kaunottarella oli työntekijöille bussikuljetus ja kellokortti, mikä tuntui hiukan orjalliseltakin. Liika ahkeruuskaan ei aina ollut hyvästä. – Kaunottaressa tein puolihameen sivusaumoja. Pyrin tekemään joka päivä yhden enemmän, ja kun pomo huomasi sen, tultiin ottamaan uusi aika ja kiristettiin urakkaa. Työntekijöille oli vuosittain tyky-päiviä, joulujuhlia ja kakkukahveita muun muassa lomalle lähtiessä. Näyttelyssä voi tutustua tehtaissa olleisiin työtehtäviin pyörittämällä onnenpyörää ja katsomalla lapuista, mitä tekee esimerkiksi loimaaja, kaulustaja, pikeeraaja, kellokalle, laakaaja, sarjoja tai laputtaja.     Kaunotar ja Silo – tekstiiliteollisuuden tarinoita -näyttely on avoinna vanhalla yhteiskoululla (Keskuskatu 19) 31.7. saakka ma–pe 10–15 sekä Laurin markkinapäivänä 10.8. klo 10–14 Varsinais-Suomen museopäivänä 25.8. klo 11–14.   Kaunotar-Tuote Oy aloitti Turussa vuonna 1959. Yhtiö oli 1970-luvulla Suomen suurin leninkitehdas. Tuolloin sen tehtaissa työskenteli lähes 320 henkilöä. Mietoisissa tehtiin tuotteita suurimmaksi osaksi Neuvostoliittoon. Samoja malleja valmistettiin jopa 30 000 kappaletta. Yritys ajautui konkurssiin 1990 alussa, kun idänkauppa tyrehtyi Neuvostoliiton romahdettua. Silo perustettiin Turkuun vuonna 1928. Mynämäessä yritys teki ensin vuonna 1968 kunnan kanssa vuokrasopimuksen entisen vanhainkodin tilojen käytöstä kunnes 1970 se sai käyttöönsä kunnan rakennuttaman uuden teollisuushallin. Silon palveluksessa oli tuolloin Turun tehtaalla 900 ja Mynämäessä 130 työntekijää. Suurin osa yrityksen toiminnasta perustui vientiin. 1985 yrityksen toiminta keskitettiin Mynämäkeen ja toiminta päättyi konkurssiin 1986