Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Riukuaita sopii perinnemaisemaan

Kun saapuu vuonna 1896 perustetun Mattilan tilan pihapiiriin Kalantiin, tuntuu kuin astuisi suoraan 1800-luvun todellisuuteen. Kaikki rakennuksia ja esineistöä myöten on vanhaa tai huolella entisöityä. Pihapiirin laitamilla pellon reunassa kuuden hengen talkooporukka rakentaa riukuaitaa vanhan ajan henkeen sopivissa asuissa. Riukuaitamestari Teuvo Jokila toimii työnjohtajana ja valvoo, että kaikki tehdään oikein menetelmin perinteitä kunnioittaen. Jokila on Kalannin alueella ainoa, joka taitaa riukuaidan teon perinpohjaisesti. Kyseessä on pala katoavaa kansanperinnettä, eikä riukuaitoja enää nykyisin juurikaan tehdä. – Ennen kaikki pellot aidattiin riukuaidoilla. Ne olivat karja-aitoja, joilla estettiin karjan pääsy pelloille, kertoo Jokila. Talkooporukan urakkaa seuratessa käy selväksi, että kyseessä on hyvin työläs urakka. Perinnemaisemaan ei kuitenkaan sopisi vaikkapa uudenmallinen lauta-aita, joten riukuaita on varmasti se ainoa ja oikea vaihtoehto. – Aita täytyy uusia, koska vanha aita alkoi olla jo laho. Pituutta rakennettavalle aidalle kertyy noin 70 metriä, ja valmista pitäisi tällä porukalla tulla parissa päivässä, kertoo Mattilan tilan omistaja, kotiseutuneuvos Pentti Siivonen . Koska menetelmät ovat perinteisiä, rakentamisessa ei käytetä mitään koneellisia laitteita. Riu’ut halkaistaan kirveellä, ja kuusen näreet revitään halki käsipelillä. Naulojen käyttö on ehdottomasti kielletty. – Materiaalien valinta on tärkeää. Perinteisesti riukuaidan materiaaleina käytetään kuusta ja mäntyä, jotka sidotaan seipäisiin halkaistuilla kuusen näreillä. Kuusi on paras sitomismateriaali, koska se on taipuisaa, ja pihkainen puu on myös kestävää, kertoo Teuvo Jokila. Ennen vanhaan riukuaidat tehtiin kevättalvella, koska silloin puu halkeaa hyvin, ja aidat piti saada valmiiksi, ennen kuin karja laskettiin ulos. Mattilan tilan aidan tehtävänä ei ole enää estää lehmien pääsyä pellolle, vaan sen funktio on esteettinen ja kulttuurihistoriallinen. Edellinen aita kesti reilusti yli 20 vuotta, ja Teuvo Jokila oli rakentamassa myös sitä. Oppinsa riukuaidan tekoon Jokila sai jo lapsena. Kokemusta on ehtinyt karttua pitkän iän varrella paljon, sillä hän oli vasta 10-vuotias ollessaan mukana ensimmäisissä riukuaitatalkoissaan. – Maataloissa työtä tehtiin koko ajan. Koska sateiset säät haittasivat lähes kaikkia muita töitä, sateen sattuessa tehtiin riukuaitaa, sillä se oli yksi harvoista töistä, joka luonnistui myös sateella, Jokila muistelee.