Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pakkomuuttoliike suuriin kaupunkeihin

Muutto suuriin kaupunkeihin on ollut viime vuosikymmeninä suurta. Paljon sen sanotaan olevan ajan hengen mukaista. Hyvällä syyllä voidaan kuitenkin kysyä, miksi muuttoliikettä pitää lainsäädännöllä, asetuksilla ja virkamiesohjeilla edistää. Vai jäisivätkö muutot tekemättä ilman näitä toimenpiteitä? Tämä ”pakkomuuttoliike” koskettaa maalaiskuntia sekä pieniä ja keskisuuria kaupunkeja. En tiedä, miksi näin tapahtuu, mutta varsin kokonaisvaltaista se joka tapauksessa on. Yhdellä lakipykälän muutoksella voidaan siirtää kerralla satoja työpaikkoja suuriin kaupunkeihin. Kun riittävästi heikennetään yrittämisen ja työnteon mahdollisuuksia, asumiseen liittyviä asioita ja palveluita, niin pakkohan ihmisten on muuttaa. Terveyspuolelle on tehty lukuisia lakeja, joilla on suoranaisia vaikutuksia työpaikkojen hävittämiseen pienistä ja keskisuurista kaupungeista: muun muassa leikkausten ja synnytysten keskittäminen suuriin yksiköihin. Tämä tapahtui laatimalla kriteerit, jotka täyttyvät ainoastaan suurissa yksiköissä. Koska maanviljely on ollut haja-asutuksen runko, niin siihen on osunut mitä erilaisempia lakeja ja virkamiesohjeita, joilla on saatu viljelijä lopettamaan ja siirtymään kaupunkiin. Vaikka viljelijä on sitkeä ja viimeiseen asti yrittävä, niin raja tulee jossain vaiheessa vastaan. ”Pakkomuuttoa” edistävälainsäädäntö on ollut merkittävin maaseudun tyhjentäjä, koska siinä on hävinnyt paljon myös maatalouden sidosryhmien työpaikkoja. Kaavoitus- ja rakentamismääräyksillä on saatu kahlehdittua kuntien päätösvaltaa, jolla on vaikutus niin yrittämiseen kuin asumistarpeisiinkin. Viimeaikaiset helpotukset rakentamiseen ovat ainoastaan laastareita. Mitään suuria päätöksiä ei ole tehty rakentamisen ja kaavoituksen helpottamiseksi. Hallitsemattomalla eläin- ja luonnonsuojelulla on myös saatu paljon aikaan muuttopäätöksiä. Saaristo on hiljentynyt asukkaista lähes tyystin, koska runkoasutuksen luonut kalastajaväestö on pakosta joutunut lopettamaan työnsä muutamia sinnikkäitä lukuun ottamatta. Hylkeitä ja merimetsoja on niin valtavat määrät, että kalastus on tehty varsin mahdottomaksi. Kun saaristoa ei ole vielä kokonaan saatu tyhjenemään, niin viime aikoina on eri valtion sektoreilta tullut suoranainen hyökkäys tätä kohtaan. On lauttamaksuesityksiä, kulkuetuoikeudet perutaan, laitetaan korotetut kiinteistöverot tyhjille kallioille, postia kannetaan vain harvoin. Kela on siirtänyt työpaikkoja suuriin kaupunkeihin useilla eri tavoilla: muun muassa taksikyytien järjestelyillä ja erilaisten ”kilpailutusten” varjolla. Tieverkoston hoito on Suomessa muuttunut aivan surkeaksi; Suurten kaupunkien ympärillä tiet alkavat pahimmillaan olla todella huonossa kunnossa. Kun taas pääkaupunkiseudulla valtion rahoittamia miljardihankkeita on ollut runsaasti. Muuttoliikkeen taustavaikuttajiksi on masinoitu myös Yle,  Posti, verottaja ja muita valtion omistamia tai osaomisteisia yhtiöitä, jotka  toimivat omalla tahollaan varsin tehokkaasti. Kuntien ja kaupunkien valtionapuja on vähennetty useita kertoja ja pakotettu muuta Suomea nostamaan veroäyriä ja pienentämään palveluja. Suuret kaupungit ovat sen sijaan saaneet etuisuuksia ja helpotuksia muuttaneiden asukkaiden ja yritysten lisäksi, jolloin valtionapujen vähennykset eivät siellä tunnu samalla tavalla. Valtion talous ei kestä tällaista tilannetta pitkään, jossa lainavaroin rakennetaan ja keinotekoisesti asumistuilla ylläpidetään suurkaupunkien kehittämistä. Muu Suomi jätetään puoli tyhjilleen. Mikäli pienet ja keskisuuret kunnat ja kaupungit saisivat kilpailla suurten kaupunkien kanssa muuttoliikkeestä samoilla säännöillä, tilanne olisi aivan erilainen. Pekka Heikkilä Uusikaupunki