Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Viku-vaarin ja muitten pirtumiesten tarinat talteen – Hannu Ahonen ja Jarmo Impola toivovat, että kieltolain aikaisia tarinoita tallennettaisiin

– Pirtust ol 1929 keväste kova puute ja määki läksi sit liikkel heti ko jää myäde annova. Tualt Rihtniämest paatillan tuli Pyhämaa pualel kyselemä, et olssik siäl mittä tiatto. Ei ollu siälläkä, mut yks kaver tämä Frans sit ol halukas lähtemä muul kaveriksen, et haeta sit last Kustavist, ko ei viin ni vähis voi ollaka, et ei sitä Kustavist löödyis, Jarmo Impola kertoo niin kuin Viki-vaari tarinansa aikanaan hänelle puheli. Viki-vaari aloitti pirtuhommat kieltolain alkaessa. – Hän oli silloin vasta 17-vuotias. Kieltolain aikaisia tarinoita Jarma Impola kuuli sitten myöhemmin paljonkin vaariltaan, joka eli aina vuoteen 1984.   Vaari joutui kiinni teoistaan ja sai puoli vuotta vankeusrangaistusta, mutta kun se muutettiin pakkotyöksi, rangaistus venähti kolmeen vuoteen. Suku ei vaarin pirtuseikkailuista rikastunut, päinvastoin. – Hän yritti ensin maksaa sakot ja velkaantui. Sitten lopulta kuitenkin sai rangaistuksen ja talo oli sitten myytävä velkoja vastaan, Impola kertoo. Sen sijaan moni muu suku vaurastui pirtukaupalla. Kolme vuotta sitten Helsingistä Kustaviin muuttanut Hannu Ahonen on tutkinut saariston kieltolain aikaisia tapahtumia, sillä hän järjestää veneellään charterajojen lisäksi myös pirturisteilyjä. – Olen hankkinut kaikki tiedot kirjallisuudesta ja haastattelemalla muita, sillä itsellä ei ole tämäntapaisia tarinoita kerrottavana.   Kustavissa tiedon hankinta oli aluksi nihkeää, kun kukapa sitä sukulaistensa puuhia lähtisi repostelemaan. – Kieltolain alkamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Kieltolain aikaisia tarinoita pitäisi nyt taltioida, sillä pian ei ole enää jäljellä ihmisiä, jotka niitä muistaisivat, Jarma Impola sanoo. Hänen Viki-vaarinsa tarina on tulossa ensi vuonna julkiseksi, kun kirjailija Tapio Koivukari tekee kirjaa, jossa se on mukana. Impola itse on kertoellut vaarinsa tarinaa tapahtumissa ja kirjoittanut niitä myös ylös. Suomessa Algoth Niska on tunnetuin kieltolain aikaisista pirtun salakuljettajista, mutta onhan salakuljettajia ollut paljonkin. Erityisesti kalastajat osallistuivat toimintaan, kun muutenkin liikkuivat merellä. – Kustaviin kulki Senator von Müller, joka toi lastin Isonkarin majakalle ja sieltä se sitten vietiin piiloihin. Esimerkiksi Vartsalassa oli kymmenen kuoppaa, joihin mahtui kuhunkin 15 000 litraa pirtua, Hannu Ahonen kertoo.   Pirtun lisäksi ulkomailta tuotiin myös muita väkeviä, kuten konjakkia ja viskiä. Saksassa valmistettu pirtu oli tehty milloin mistäkin. Puolassa tehtiin pirtua jopa kivihiilestä, Virossa viljasta ja perunasta. Suomessakin tehtiin pirtua sellusta. – Parasta oli hollantilainen pirtu, joka tehtiin omenista, Impola tietää. Kieltolain aikaisia alkoholijuomia juotiin myös ravintoloissa ja asiakkaina oli myös vallesmanneja ja kirkkoherroja. – Koominen lakihan se oli, kun sitä kierrettiin kaikin tavoin. Aina välillä oli vain pakko jollekin antaa pirtun salakuljetuksesta tuomio, kun laki kerran oli olemassa, Hannu Ahonen toteaa.     Jutusta on 19.7. korjattu Jorma Jarmoksi. Suomessa oli vuosina 1919– 1932 voimassa alkoholia koskeva kieltolaki. Kieltolain säätäminen liittyi raittiusaatteen nousuun 1800-luvun loppupuolella. Eduskunta vahvisti uuden väkijuomalain helmikuussa 1932. Alko aloitti toimintansa 5.4.1932.