Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Latokahviossa kaikki on itse tehtyä

Kun Kustavintietä ajelee Vehmaan suunnasta Taivassaloon päin, ei voi olla huomaamatta herttaista punaista latoa, joka sijaitsee levähdyspaikalla heti Pollin Pihan risteyksen jälkeen. Lato kätkee sisälleen Inkerannan latokahvion, jota ylläpitää Inkerannan kylätoimikunta, ja jonka toiminnassa myös Inkerannan Martat ovat vahvasti mukana. Alkusysäyksen toiminnalleen latokahvio sai vuonna 1995. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus käynnisti tuolloin Vakka-Suomen kylähankkeen, jonka tarkoituksena oli kylien elävöittäminen. Kylätoimikunta osallistui täydennyskoulutuskeskuksen järjestämälle retkelle Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle, jossa tutustuttiin muun muassa sikäläiseen latokahvioon. Vielä samaisena vuonna Taivassalon kunnanhallitus valitsi Inkerannan mallikyläksi. Sattumoisin Tuula ja Timo Vehasen lato oli kuin tilauksesta juuri tuolloin tyhjillään. Tuula Vehanen keksi panna tyhjillään olevan rakennuksen hyötykäyttöön, ja mikäpä voisikaan palvella ohikulkijoita kesäisin paremmin kuin latokahvio. Tyhjillään ollut lato piti tietenkin kunnostaa kahvion pitoon soveltuvaksi, joten mallikylä ratkaisi asian mallikkaasti järjestämällä talkoot. Lattia uusittiin, kahvioon tehtiin palvelutiski ja lato maalattiin punamultamaalilla, joka tehtiin itse. Kaikki tehtiin perinteitä kunnioittaen, ja lato henkii yhä menneiden aikojen tunnelmaa. – Olemme halunneet pitää toiminnan ”kotikutoisena”. Remontti on tehty itse ja myös myytävänä olevat tuotteet ovat itse tehtyjä, kertoo Inkerannan kylätoimikunnan puheenjohtaja Silja Pääkylä . Kaikki latokahvion antimet pillimehuja ja limppareita lukuun ottamatta tosiaan ovat kotitekoisia tai läheltä tuotuja. Inkerannan kylätoimikunta ja Inkerannan Martat leipovat itse kahvion suolaiset ja makeat herkut, joita voi ostaa myös mukaan tai tilata vaikkapa juhliin. Myytävänä on myös maatalouden kausituotteita, kuten perunaa, vadelmia, mansikkaa, hedelmiä, kurkkuja, erilaisia säilykkeitä ja mehuja, jotka kaikki on tuotettu Taivassalossa. Suuri osa latokahvion asiakkaista on mökkiläisiä, ja ruuhkapiikit ajoittuvatkin juuri perjantai-iltapäiviin, jolloin mökkikansa kiiruhtaa viikonlopun viettoon. Vilkkaimpina perjantaina esimerkiksi munkkeja on saattanut mennä kaupaksi toistasataa kappaletta. Asiakkaina nähdään toki myös taivassalolaisia. – Olen ollut latokahvion asiakas sen syntymästä, eli vuodesta 1995 saakka. Leivonnaiset ovat täällä aina tuoreita, ja tällä kerralla mukaan lähti mutakakku, hymyilee taivassalolainen Inkeri Kauppila-Numminen . Leivonnaisten lisäksi myös maan antimet ovat aina vastanostettuja tai juuri kerättyjä. – Taannoin eräs mökkiläinen kyseli, ovatko perunat varmasti tuoreita. Me vakuutimme, että tuoreempia et voi saada, sillä perunat olivat vielä tunti sitten maassa, nauraa Silja Pääkylä. Inkerannan latokahvion toiminnasta huolehtii vajaan kymmenen ihmisen aktiiviporukka, jolla jokaisella on oma bravuurinsa. – Omaa alaani ovat muun muassa toscakakku ja mustikkakakku, mutta latokahvion pitäminen on muutakin kuin leipomista. Hienointa latokahvion pitämisessä on se, että saa työskennellä mukavan porukan kanssa. Välillämme vallitsee hyvä yhteishenki, ja asiakaskunta koostuu mukavista ihmisistä, kehuu Inkerannan Marttojen puheenjohtaja Seija Mettälammi .