Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kolme varttia lintutornissa

On heinäkuun toinen viikko. Taivassalon kirjastonhoitaja-kulttuurisihteeri Anna Schauman on lupautunut esittelemään lintuharrastustaan. – Harmittaa, kun lintuharrastukselle jää niin vähän aikaa. Olen myös intohimoinen puutarha- ja kasviharrastaja. Kaikkeen ei vain aika riitä. Mutta voisiko lintuharrastusta toteuttaa esimerkiksi ruokatunnilla? Ottaa eväät ja kiikarit mukaan ja poiketa kesken päivän lintutorniin? Taivassalossa se onnistuu, sillä Rantalanlahden lintutorni on aivan keskustan tuntumassa. Lintujen havainnointia häiritsee vain Kustavintien liikenne, joka ainakin keskikesällä on jatkuvaa huminaa. Schauman innostui luonnosta äitinsä ansiosta jo lapsena. – Luonnonvaraiset kasvit oli se meidän juttu. Meillä on ollut Sammatissa, läntisellä Uudellamaalla, kesäpaikka 50-luvulta saakka. Se sijaitsee järven rannalla. – Äidin kanssa tutkittiin kasveja, siellä aloin lueskella lintukirjoja. Edelleen muistan tarkkaan mitkä ne lintukirjat oli. Sammatissa Schaumanilla ei ollut ikätovereita. Velikin oli seitsemän vuotta vanhempi, teini-ikäinen, joka meni menojaan. Niinpä järviluonto tuli hyvin tutuksi. Aikuisiällä Anna innostui meriluonnosta. Hän alkoi käydä sukulaisten luona Ahvenanmaan ulkosaaristossa. –  Tätini asuu Sottungan ulkosaaristossa. Se saari on mulle tärkeimpiä paikkoja maailmassa. Ulkosaaristo ja sen luonto ovat henkireikä. – Itäinen Ahvenanmaa ei ole tunnetulla muuttoreitillä, mutta olen seurannut siellä muuttoja keväisin ja syksyisin. Lisäksi retkeilen säännöllisesti muun muassa Jurmossa ja Kökarissa. Tarinointi keskeytyy, sillä on pakko kiikaroida välillä Rantalanlahdelle. Anna on asunut myös keskellä metsää, kun oli töissä Kiskon kirjastossa Salossa. Sitten hän kaipasi muutosta ja uusia ympyröitä. – Hain Merimaskun kirjastoon töihin ja sain sen paikan toukokuussa 2017. Työ oli alkamassa syyskuussa, niin minulla oli siinä koko kesä aikaa etsiä uutta asuinpaikkaa. – Kauhukuvani oli, että joutuisin jonnekin rymättyläläiseen kerrostaloon yksiöön katutasoon Varpu-koirani (länsisiperianlaika) kanssa. Puolivahingossa löytyi Taivassalosta pientila, jossa oli 120-vuotias päärakennus, piharakennuksia, peltoa, kalliota, metsää, lehtoa ja kaikkea, mistä Anna oli haaveillut. – Merenrantaa ei sentään ole, mutta rantaan on kotiovelta hiekkatietä pitkin kilometri. – Paikka oli unelmien täyttymys ja se oli vaan pakko hankkia. Eniten Anna seuraa lintuja pihapiirissään ja koirien kanssa kulkiessaan. Koiria on nyt kaksi, toinen on husky. – Koirat tarvitsevat paljon liikuntaa, eli liikun paljon ja kiikarit on aina mukana. Mutta arempien lintujen havaitseminen on haastavaa, kun mukana kulkee kaksi hyvin riistaviettistä koiraa, Anna nauraa. Elämä on täynnä kompromisseja, kun rakastaa montaa asiaa. –  Toisinaan lähden ilman koiria ystävien kanssa ulkosaaristoon ja keskitymme yhdessäoloon sekä luontohavaintojen tekemiseen. Luonnonsuojeluyhdistysten talkooleireillä pääsen myös havainnoimaan luontoa sekä irtautumaan mantereen murheista. Anna kirjaa varsin uskollisesti havaintonsa BirdLife Suomen ylläpitämään lintutietopalvelu Tiiraan. Taivassalosta myös muutama muu lintuharrastaja ilmoittaa havaintonsa Tiiraan, mutta enemmänkin niitä voisi olla.   Pensassirkkalinnun kuulin vuosi sitten omalta pihalta. Sittemmin kuulin eräältä alueen tuntevalta konkariharrastajalta, että sellaista ei ole täällä useampiin vuosikymmeniin kuultu. Erityisesti mieltäni lämmittää petolintujen runsaus Taivassalossa.       Nyt kiikarit nousevat jälleen silmille: – Ne olivat vain kyyhkyjä. – Tossa oli kurki, ja yks nokikana, kaksikymmentäviisi kyhmäriä eli kyhmyjoutsenta, tossa menee pari kalatiiraa, sinisorsia, punavarpunen oli äänessä. Rantalanlahti on Schaumanin mielestä mielenkiintoinen paikka lintuharrastamiseen etenkin keväällä, kun jäät lähtevät. Heinäkuussa on jo kahlaajien muutto täydessä käynnissä. Kun viimeiset muuttolinnut ovat vasta tulleet, kahlaajat jo lähtevät. – Nyt voisi nähdä suokukkoja, pari valkovikloa oli nähty täällä muutama päivä sitten. Mutta sitten kuuluu hassu ääni. – Sehän on kukko, Anna nauraa. Tottahan entinen kanojen emäntä kukon tunnistaa. Lintubongaajat matkaavat harvinaisuuksien perässä, sellaiseksi Anna Schauman ei itseään luokittele. Sen sijaan hän tunnustaa olevansa ajoittain autonikkunastahavainnoija. – Työmatkat Merimaskuun saattoivat toisinaan venähtää, kun piti aamuvarhaisella laskea hanhet pellolta. Juhannuksen jälkeen Maskun pelloilla viikon verran viipyillyt siperiankurmitsa jäi näkemättä. – Olin ajamassa Turkuun ja näin tutussa kohtaa pellonreunassa valtavasti orneja putkineen, mutta oli pakko jatkaa matkaa etten myöhästyisi tapaamisesta. Takaisinpäin tullessa vastaan polki tuttuja turkulaisia ekopinnaajia ja tiesin että kyseessä on täytynyt olla joku suht kova laji. Siitä huolimatta ajoin jostain syystä ohi ja tarkistin vasta kotona Tiirasta että minkälainen havainto jäi väliin. Vieläkin harmittaa oma typeryys.     Mutta mikäs tilanne tuolla on? Anna vetää jälleen kiikarit silmilleen. – Siellä on poikaset ja hätääntynyt emo, saattoi olla jokin petolintu lähellä. – Tämä on muuten vaikeimpia aikoja lintujen tunnistamiseen, koska on lintuja, joiden ääntely ei ole vielä kehittynyt, vaan ne ääntelevät miten sattuvat. Sitten on sulkivia aikuisia lintuja, joiden sulkapeite on vaihtumassa, ja lajia on vaikea tunnistaa puvun perusteella ja sitten poikasia, joiden höyhenpeite on todella erikoisen näköinen aikuiseen lintuun verrattuna. Aloittelijan kannattaa aloittaa lintuharrastus talvella, kun lajeja on vähän. Yhä enemmän aikaa Anna Schauman käyttää nykyisin luonnonvaraisten kasvien parissa. Puutarhuripoikaystävän kanssa harrastetaan yhdessä puutarhanhoitoa sekä luonnonvaraisia kasveja ja viimeisin projekti oli vanhan kanalan kivijalan ympärille rakennettu saaristoyrttitarha. – Olen kiinnostunut ensisijaisesti syötävistä kasveista ja pyrin siirtämään myös luonnonvaraisia kasveja puutarhaani. – Kerään luonnonvaraisten kasvien siemeniä, en tietenkään rauhoitettujen. Teen kokeiluja, lähteekö jokin omassa puutarhassa kasvamaan.   – Nyt ruovikon takaa nousi ruskosuohaukka! Onpa hieno naaras! Siinä onkin todennäköinen syyllinen hetki sitten poikasten ja emon keskuudessa syntyneeseen kalabaliikkiin.   Tämän juttutuokion aikana Anna Schauman havaitsi Rantalanlahdella kolmisenkymmentä lintulajia.