Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Sätkät rullasivat Uudenkaupungin torille – Rättisitikalla ajamisessa viehättää kiireettömyys ja vastaantulijoiden ilo

Kaarinalaisten Pirkko ja Martti Piiroisen rättisitikka eli sätkä on vuosimallia 1972 ja nimeltään Amppari. Perheeseen se tuli 1990-luvun loppupuolella, jolloin matka vei niinkin pitkälle kuin Kreikkaan asti. Kotipihalta takaisin tuli kilometrejä 7 310. Nyt pariskunta pysyy Suomen rajojen sisäpuolella, mutta kertyy niitä kilometrejä täälläkin. – Joka viikonloppu on jokin tapahtuma jossakin päin Suomea, ja niitä tulee kierrettyä kesäkauden aikana 15–20. Ei sitä enää tiedäkään muusta elämästä, Pirkko Piiroinen kertoo. Piiroiset nauttivat rauhallisesta matkanteosta autolla, joka yleensä saa kaikki ihmiset hyvälle tuulelle. Kovaäänisessä autossa ei matkalla paljon keskustella. Matkavauhti on 60–80 kilometriä tunnissa, suotuisissa olosuhteissa nopeamminkin. – Rekan imussa menee ilman kaasuakin, Martti Piiroinen nauraa. Pariskunta osallistui Uudessakaupungissa järjestettyyn Citroën 2CV-tapahtumaan, jossa kierrettiin lauantain aikana Pyhämaan ja Lyökin kauniissa maisemissa. Matkalla suoritettiin kilpailurasteja kuten kissan kuvien bongausta reitin varrella, mölkyn heittoa, täkäläisten murresanojen tunnistamista ja tikanheittoa. Suomen 2CV-Killan Uudenkaupungin jaoston järjestämän tapahtuman parillekymmenelle autokunnalle järjestyi majoitus Ihalan leirintäalueella, jossa osa nukkuu mökeissä, osa teltassa ja osa omassa autossaan. Piiroisten teltta on kuulemma niin suuri, että pikkuinen rättisitikka voisi itsekin yöpyä siellä. – Tässä iässä ei enää nöyristellä ja kyykistellä, Martti Piiroinen nauraa. Vähän nöyristymistä vaatii ehkä Tom Fagerlundin yöpuu, sillä hän laskee yöksi takaistuimen selkänojan alas ja oikaisee nukkumaan omaan autoonsa, tapahtuman nuorimpaan eli vuoden 1987 sätkäänsä. Helpotusta tuo takaboksi, jonne jalat voi suoristaa. – Toisin päin voisi iskeä ahtaan paikan kammo. Turussa nykyään asuva Fagerlund on yhä mukana Uudenkaupungin jaostossa, jossa tällä hetkellä on noin viisi autoa. – Uudenkaupungin jaosto on perustettu vuonna 1976, mutta väki on vähentynyt ja toiminta hiipunut. Nyt olemme yhdessä raumalaisten kanssa herättäneet uudelleen henkiin tapahtumien järjestämisen. Autot kerääntyivät lauantaina iltapäivällä Uudenkaupungin torille, josta ne lähtivät jatkamaan matkaa letkassa. Hämeenlinnalaisen Tero Koskisen menopeli jäi jälkeen, sillä puoliso Nelli Sinivuori lähti viisivuotiaan Sirun kanssa kauppaan eväitä täydentämään. Nelihenkinen perhe mahtuu koirineen rättisitikkaan mainiosti, 2-vuotias Unto etupenkille turvaistuimessaan. Tällä kertaa perheen kahdesta koirasta isompi jäi kotiin, ja niinpä autoon mahtui poikkeuksellisesti myös kylmälaukku. – Itse asiassa tämä on anopin auto, sillä omamme on korjauksessa. Tavallisesti kierrämme aika monta tapahtumaa, mutta tänä kesänä tämä on vasta toinen. Kun Siru oli pieni, kävimme rättisitikalla myös Puolassa. Ajaminen viehättää, kun ei ole kiire mihinkään, Koskinen kertoo. Anopin auto on vuosimallia 1974 ja nimeltään Tuutikki.