Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Tulevaisuuden mökkikulttuuri on yhteisöllistä ja omavaraista – Mynämäessä visioitiin mökkitulevaisuutta

Mynämäessä Saarekkeen Iltakoulussa mietittiin kesämökkeilyn tulevaisuutta tulevaisuudentutkimuksen keinoin. Tulevaisuudentutkija Liisa Kauppila aloitti illan esittämällä lasten visioita mökkielämästä vuonna 2050. Esille nousivat kierrätys, aurinkoenergia, tuulivoima ja pyörillä liikkuminen. Grillaus on tulevaisuudessa edelleen voimissaan, mutta ”grillataan kasviksia, koska tulee käytäntö, jolla kaikki vapautuvat lihansyönnistä”. – Itse uskon, että tulevaisuuden mökkielämässä on paljon pysyvyyttä eli tiettyjen instituutioiden, kuten saunan viehätys korostuu, sanoo Kauppila. Muutosvoimat ovat niitä, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen. Megatrendit ovat sellaisia asioita, jotka eivät todennäköisesti muutu tarkastelujakson aikana, kuten ilmastonmuutos. Trendit puolestaan kehittyvät, mutta on epävarmaa miten. – Kaupungistuminen on megatrendi, sen vastakohtana voi syntyä maallemuuttotrendi tai se, että kaikilla olisi huoltovastuu tyhjästä rakennuksesta maaseudulla, mietittiin iltakoululaisten keskuudessa. Trendeiksi nousivat myös yksinkertainen ja luonnonläheinen elämä, hyvinvoinnin korostuminen, yhteisöllisyys ja sääntösuomen purkaminen. – Asioilla voi olla kaksi puolta. Säännöt voivat joko heikentyä tai vahvistua, huomautti Kauppila. Muutosvoimista mustilla joutsenilla tarkoitetaan sellaisia muutoksia, jotka ovat epätodennäköisiä, mutta joilla tapahtuessaan on valtava vaikutus. Kauppila antoi esimerkin vapaa-ajanasuntojen omistamisen kieltämisestä. – Mökkeily saattaa muuttua täysin virtuaaliseksi, ehdotettiin osallistujien joukosta. Tulevaisuutta mietittäessä on huomioitava sekä negatiiviset että positiiviset vaihtoehdot eli minkälaisesta tulevaisuudesta puhutaan. – Tulevaisuuden tila voi olla toivottu eli utopia tai ei-toivottu eli dystopia, muistutti Kauppila. Iltakoululaisten tulevaisuuden utopiassa ihmiset mökkeilevät yhdessä, ovat omavaraisia niin energiantuotannon kuin ruoanhankinnankin suhteen ja sääntöjä on purettu merkittävissä määrin. – Jos suurin osa mökeistä jäisi saaristossa ja rannikolla veden alle, niin lähdettäisiin yhteisöllisesti jakamaan mökki niiden kanssa, jotka ovat omansa menettäneet, visioivat iltakoululaiset. Dystopiassa taas on palattu kivikautiseen elämäntapaan, luonto on aavikoitunut. ”Luksuslappiin” rakennetaan isoja huviloita puhtaiden vesien ja luonnon ääreen, kun taas eteläsuomessa ”betonilähiömökkeilevät” vain sellaiset sosiaaliluokat, joilla ei ole varaa matkustaa. Skenaariopolut johdattavat miettimään mitkä tällä hetkellä tapahtuvat asiat ja muutosvoimat ovat sellaisia, jotka saattavat vaikuttaa tulevaisuuteen. – Yleensä esimerkiksi politiikka, ihmisten käyttäytymisen muutos, teknologian kehittyminen ja suurkatastrofit ovat käännekohtia ja mahdollistavat radikaalin muutoksen, sanoi Kauppila. Tärkeä huomio tulevaisuudentutkimuksessa on myös se, että kun miettii jonkun asian tulevaisuutta, täytyy myös miettiä, onko sillä tulevaisuutta. – Kukaan ei ehdi enää olemaan mökillä, rikkaiden mökki ei eroa kaupunkiasunnosta ja köyhillä on joku hiivatin risumaja, josta ei saa muuta kuin punkkeja. Tässä se nyt tuli, en usko mökkeilyn tulevaisuuteen enää ollenkaan, puuskahti yksi illan osanottajista. Kauppila muistutti, että tulevaisuuden eri visiot ovat vain yksiä mahdollisuuksia miljoonista muista vaihtoehdoista. Tulevaisuutta ei voi tarkasti ennustaa, mutta siitä voi esittää erilaisia skenaarioita. Tulevaisuudentutkimus pyrkii systemaattisesti kehittämään työkaluja, joilla voidaan ennakoida tulevaisuutta metodi- eli menetelmätieteen keinoin. – Tulevaisuudentutkimus on hyvin paljon oman toivottavan tulevaisuuden todeksi tekemistä eli mietitään mitä haluaisimme tai emme haluaisi tulevaisuuden olevan. Ei niin, että jotkut kohtalonvoimat johtaa siihen, vaan mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä, että nykyinen kehityskulku johtaa toivottuun tulevaisuuteen eikä dystopiaan, selittää tulevaisuudentutkija Liisa Kauppila . Kauppila itse on tutkinut muun muassa matematiikan oppimista ja Suomen liikkumisen ja liikenteen tulevaisuutta. Parhaillaan loppusuoralla on väitöstyö Kiinan roolista arktisella alueella. Tulevaisuudentutkimus on usein provokatiivista, sillä tutkimus pyrkii kuvittamaan ja sanallistamaan ihmisten pelkoja ja toiveita. – Melkein saimme aikaan diplomaattisen konfliktin, kun Kiinan ulkoministeriö hermostui vuosi sitten artikkelista, johon kollegani ja sarjakuvataiteilija oli visualisoinut tulevaisuudenvisioitamme, kertoo Kauppila. Tulevaisuus on arvovalintojen seuraus. Kauppila liikkuu tutkimuksissaan mielellään tieteen ja taiteen rajapinnassa, sillä taiteen avulla tulevaisuudesta voi tehdä helpommin lähestyttävää, kun visuaalisesti havainnollistetaan erilaisia vaihtoehtoja. Tiede voi vakuuttaa järjen, mutta taide menee tunnetasolle. – Jotta voimme muuttaa tulevaisuuden suuntaa, pitää vedota tunteisiin. Vaikka olisi lukenut ilmastonmuutoksesta, mutta ihmisen sisällä ei tule tunnetta, että jotain pitää muuttua, niin tieteen vakuuttelu on silloin ihan turhaa, sanoo Kauppila.