Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Askaisten prännäristä räätälöityä kahvia

Askaisissa Ruohosenmaalla omakotitalon alakerrassa soi ranskalainen kahvilamusiikki ja tuoksuu tuoreen kahvin aromit. Täältä käsin toimii vastikään perustettu pienpaahtimo Askaisten prännäri Oy Villnäs brännare Ab, jonka takana ovat Anna-Mia Rinne-Saarinen ja Kimmo Saarinen . – Rohkenisko sanoa, että tämä on Suomen pienin paahtimo, Kimmo Saarinen toteaa esitellessään autotallista elintarvikelainsäädännön mukaisiksi remontoituja tuotantotiloja, jotka toimivat myös viihtyisänä oleskelutilana. Pariskunnalla on kummallakin on päivätyö muualla, ja paahtimo lähti liikkeelle omasta harrastuksesta ja innostuksesta. – Itse ensin hurahdettiin kahviin. Löydettiin vanha mutteripannu kaapin perukoilta ja alettiin ihmetellä että miten se toimii. Sitten alettiin ostaa erilaisia papuja ja maisteltiin niitä, Anna-Mia kertoo. Kokonainen raakapapu säilyy melko pitkään, mutta paahdettuna he huomasivat, miten kahvi on aina parempaa mitä tuoreempaa se on. Kokeilut erilaisia papuja maistellen ja kahvia eri välineillä valmistaen veivät mennessään. Omaa pientä paahtolaitetta etsiessä jo mietittiin, että kahvia voisi sitten yrittää myydä muillekin. – Alettiin remontoida tilaa, ja siinäkin vaiheessa vielä mietittiin, että jos ei paahtimoa perustetakaan, niin tämä on mukava tila istuskella, Anna-Mia kertoo. Sysäys paahtimolle tuli, kun Kimmo kävi koulutukseen liittyvässä tarinallistamispajassa, jossa oli myös Naantalin matkailun toimitusjohtaja Tarja Rautiainen . – Hän sanoi heti, että ottaa meidän kahvia sinne. He olivat tavallaan meidän ensimmäinen asiakas, ja se antoi kyllä pontta toimintaan, Anna-Mia kertoo. Nimi keksittiin, kun tutkittiin historiaa ja huomattiin, että aikanaan on kodeissa yleisesti ollut veivattavia paahtimia. Sellainen on yrityksen logossakin, jonka on suunnitellut askaislainen Roosa Inkinen . – Jotkut näkee siinä myös hymiön, jotkut lippalakkipäisen Katto-Kassisen. Oltiin kyllä tyytyväisiä oman kylän tytön suunnitteluun, Kimmo kertoo.   Askaisten prännäriä ei ole tähän mennessä juurikaan markkinoitu, mutta sosiaalisen median kautta ja kuulopuheella tieto on levinnyt, ja kahvia on jo myynnissä useammassakin paikassa kuten Askaisten ja Livonsaaren kyläkaupoissa. Naantalin myyntipaikkoihin on tehty omaa Lux Gratiae-kahvia. – Nöyrästi kuunnellaan sitä mitä ihmiset haluavat juoda. Kahvikulttuurihan on Suomessa vielä nuorta ja makuja on monia. Pitkään on juotu tummempia kahveja, ja hifistelijät ehkä juovat tällä hetkellä vaaleaa ja haluavat säilyttää ne pavun alkuperäiset aromit. Prännärissä pyritään tekemään asiakkaille heidän toiveidensa mukaista kahvia. Oma sekoitus on esimerkiksi tehty Savikulman kahvilalle Mynämäkeen. Tekeminen paahtimossa on vielä pientä ja todellista käsityötä alusta loppuun, mutta pariskunnan mielessä on monenlaisia suunnitelmia. – Yritysasiakkaat, jotka haluavat kehitellä oman kahvin, voisivat esimerkiksi tulla tänne maistelemaan eri vaihtoehtoja. Ja ensi kesänä voisi järjestää maistatuksia matkailijaryhmillekin. Nythän matkailu on menossa entistä enemmän siihen suuntaan, että halutaan nähdä miten paikalliset elävät, Anna-Mia visioi. Luonnon rauhaa ja idyllistä maisemaa on tarjolla, jos pitkän pöydän asettaa pihalle, josta näkyy naapurin lehmät laiduntamassa pellolla ja kaukaa siintää Rukanaukkokin.   Kumpikin on saanut keittiöalan koulutuksen ja nykyiset ammatit tukevat paahtimoyrittäjyyttä. Kimmo työskentelee Naantalin kylpylässä ja Anne-Mia matkailualan opettajana aikuiskoulutuskeskuksessa. Paahtimon myötä he ovat huomanneet olevansa toimiva työpari. – Kun olin viime syksynä vuorotteluvapaalla ja tehtiin yhdessä pitkiä kävelylenkkejä, huomattiin, että on tosi kiva yhdessä miettiä sitä yrityksen perustamista, ja suunnitella. Kaikki yhtiön kokoukset ovatkin olleet tällaisia kävelykokouksia, Kimmo naurahtaa. Paahtaminen vaatii kellontarkkuutta, joten se sopii Kimmon hoidettavaksi, ja luovalle ja ehkä suurpiirteisemmällekin Anna-Mialle etiketit ja pussitus. Kimmo kertoo joskus haaveilleensa kokin ammatista, mutta se ei allergioiden vuoksi olisi ollut mahdollista. – Tämä on nyt kyllä ollut hienoa, kun kuten ruuanlaitossa, tässäkin haetaan makuja ja kaivetaan raaka-aineista ne parhaat puolet esiin.