Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Hevonen on jo tuttu näky liikenteessä – Suuren eläimen kohtaamisessa on sääntönsä

Suomessa on hevosia reilut 75 000, joten hevosen kohtaaminen liikenteessä ei siis ole erikoinen, vaan varsin yleinen tapahtuma. Läheskään kaikki hevoset eivät sovellu liikenteen hälinään, mutta viisivuotias lämminveritamma In Ghost Spiker , lempinimeltään Hani kopsuttelee rauhallisesti lenkillä, vaikka ojan toisella puolen huristavat vilkasliikenteisen kasitien autot. – Kaikki hevoset eivät ole liikennevarmoja, enkä ikinä lähde liikenteeseen autoja pelkäävän hevosen kanssa. Meidän tallilla kyllä totutetaan varsasta asti liikenteeseen ja mennään ajamaan tietä pitkin, kertoo mynämäkeläinen Tiina Saario . Hevosen kohdatessaan autoilijan on syytä hidastaa vauhtia ja antaa tilaa hevoselle ohittaa ajoneuvo turvallisesti. Joskus ratsukko voi kiertää auton vaikka pellon kautta. Kärryjen kanssa ohittaminen on haastavampaa, koska hevosta ei voi ohjata ojan yli, vaan on esimerkiksi löydettävä sopiva levennys ohitusta varten. – Jos vastaan tuleen oikein iso ajoneuvo, niin pyrin kääntämään hevosen ja ajamaan juoksua sellaiseen paikkaan, josta pääsee esimerkiksi pellolle. En ehdoin tahdoin lähde ohittamaan esimerkiksi puimuria kapealla tiellä, kertoo Saario. Ratsastaja tai ohjastaja opastaa käsimerkein, miten on parasta toimia. Jos ratsastaja nostaa kätensä pystyyn, se tarkoittaa hidastamis- tai pysähtymispyyntöä. Kättä liikuttamalla annetaan puolestaan merkki jatkaa matkaa. – Toinen ihminen voi myös mennä edelle näyttämään pysähtymismerkkiä. Aina sekään ei auta, kerran eräs pakettiauto vain tuli ja tuli, vaikka kaveri hyppi melkein saksihyppyä edessä, että pysähdy. Hevonen peruutti ojaan ja hyppi pystyyn. Toinen auto taas tuli ensin aivan kärryjen taakse kiinni ja kaasutti sitten ohi niin, että hiekka lensi hevosen päälle ja se pelästyi. Hevonen vei minua kilometrin verran kiitolaukkaa, ennen kuin sain sen pysähtymään, kertoo Saario läheltä-piti-tilanteista. Äänitorven käyttö ja ylenpalttinen kaasuttelu ovat ilman muuta hermostuttavia. Hevoset voivat säikkyä myös ihmisen mielestä hassuja asioita kuten polkupyöräilijöitä, lastenvaunuja tai sateenvarjoja. Risukossa rapisteleva lintu, valkoiset heinäpaalit tai muka väärään kohtaan kaatunut puu saattavat myös hermostuttaa hevosta. – Meillä tuttu lenkkireitti vie erään katajan ohi ja melkein järjestään kaikki hevoset pelkäävät sitä katajaa ja pyrkivät rynnimään siitä ohi, naurahtaa Saario. Jalankulkijoiden on parasta kohdata ratsukko tai kärryjen kanssa kulkeva hevonen mahdollisimman luontevasti. – Tienreunaa pitkin voi kävellä ihan rauhassa. Ihmiset saattavat mennä jonnekin kuusen taakse piiloon kurkkimaan, jolloin hevonen tulee kahta epäluuloisemmaksi, että mikä siellä on, se varmaan hyökkää nyt, sanoo Saario. Hevonen on suuri eläin, joten sen pillastuessa on tilanteesta leikki kaukana. Pelästynyt hevonen voi olla hyvin arvaamaton eikä välttämättä käyttäydy loogisesti. Hevoselle luontaista on välitön pakoreaktio. – Parempi pysähtyä hetkeksi tienvarteen kuin saada konepellille pillastunut hevonen. Ihmiset ja hevonen voivat loukkaantua ja vahingot ovat myös aineellisia, huomauttaa Saario. Suurin osa tielläliikkujista osaa käyttäytyä oikein hevosen kohdatessaan. Saario kiittelee muun muassa paikallisia mopopoikia, jotka usein jopa pysäyttävät ajokkinsa ja jäävät odottamaan, että hevonen menee ohi. Jokaiselta tielläliikkujalta edellytetään vastuuta. Autoilijoilla on vastuu esimerkiksi nopeutensa sopeuttamisesta tilanteen mukaan, ratsastajilla puolestaan on vastuu hevosen turvallisesta liikkumisesta. – Tielle ei saa lähteä sellaisen hevosen kanssa, josta varmasti tietää, että kun auto tulee vastaan, niin se hyppää pöpelikköön tai pystyyn. Varusteet on hyvä valita hevosen mukaan. Ääniherkälle voi laittaa korvasuojat, samoin silmälappuja voi käyttää. Kuolaimet on parasta olla aina, että jos jotain sattuu, niin ei ole sitten ihan matkustaja, sanoo Saario.