Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Lato-Art kutsuu näyttelyyn viimeistä kertaa – Talvi näyttää, pitääkö päätös

Kustavin Laupusissa taidegalleria Lato-Artissa ripustettiin perjantaina näyttelyä haikeissa tunnelmissa. Kymmenennen kerran on määrä olla viimeinen. Kun galleriatilan omistaja ja näyttelytoiminnan alullepanija Riitta Arosuo on kierroksellaan asettamassa mainoksia tien varteen, muut taiteilijat saavat sanoa sanansa. – Se on surullista! Tähän liittyy paljon muutakin: yhdessäoloa, ruokailuja yhdessä, tapaamisia syksyllä ja keväällä sekä päämäärää, että on pakko ryhtyä maalaamaan. Tällainen yhteisö on tärkeä, ja paikka on hyvin meditatiivinen, Ulla Iso-Järvenpää sanoo. Elise Lehikoisen mielestä Lato-Artissa on parasta miljöö ja se, miten työt on aseteltu pitkin puutarhaa. Marjukka Haikio pitää siitä, miten jokainen on voinut kutsua näyttelyvieraaksi omia ystäviä ja tuttaviaan. Kuuden hengen porukasta Arosuon lisäksi alusta asti on ollut mukana vain Ulla Iso-Järvenpää. Hänelle Lato-Artin näyttely on merkinnyt uskalluksen kasvamista. – Kun minut kutsuttiin mukaan, siitä repesi maalaaminen. Täällä mukana oleminen antoi varmuuden tehdä enemmän. Ja kun saatiin positiivista palautetta, alkoi tuntua, että rahkeet riittää. Ennen minulla oli ollut töitä esillä vain Turun Sunnuntaimaalareiden kevät- ja syysnäyttelyissä, hän kertoo. Elise Lehikoinen on maalannut näyttelyyn pieniä akvarelleja, joista osa on maalattu ekologisesti marjamehulla, teellä ja kahvilla. Marjukka Haikion teokset saavat inspiraationsa Espanjasta, jossa hän talvikaudet asuu. Ulla Iso-Järvenpää räjäyttää akryyliteoksissaan voimakkaat värit abstrakteiksi pinnoiksi. Marjatta Risku on tuonut näyttelyyn värikästä grafiikkaa ja ensikertalainen Margit Hakanen lintuveistoksia. – Kävijät ovat tykänneet. Kaikki me teemme erilaista, mutta silti se ei näytä sekalaiselta sotkulta. Riitta on onnistunut valikoimaan ihmisiä ja töitä, jotka sopivat joukkoon, Iso-Järvenpää sanoo. Lato-Art syntyi vanhan kalastajatilan suuliin Jäähdyttämöntien varrelle, ja on tänäkin kesänä avoinna kävijöille kaksi viikkoa 21. heinäkuuta saakka joka päivä kello 12–18. Suurin työ näyttelyn järjestämisestä lankeaa kesäpaikkansa vieraille avaavalle Riitta Arosuolle. – Olen ollut se moottori, joka on pitänyt lankoja käsissään, vaikka olemme myös puhaltaneet kaikki yhteiseen hiileen. Pystyttämisessä on aika paljon työtä ja jotenkin koen, että nyt on hyvä aika lopettaa ja ottaa rauhallisemmin, hän sanoo. Omaa taiteentekemistään Arosuo ei aio jättää, ja myöntää, että mieli voi yhä muuttua myös gallerian suhteen. – Kun kesä on mennyt ohi ja talvi tulee, tätä ajattelee kaiholla. Nämä kymmenen vuotta ovat antaneet minulle hyviä ystäviä ja sisältöä elämään, ja olen kiitollisella ja haikealla mielellä. Alkuperäinen ajatus oli se, että näyttelytilan ei tarvitse olla gallerianvalkoisen arvokas, vaan kesäleikkisä. Voimme suhtautua tilaan lämmöllä ja leikkimielellä, hän kertoo. Näyttelyssä on käynyt vuosittain noin 200 vierasta. – Ihmiset, jotka täällä käyvät, ovat hyväntuulisia, puheliaita ja kesämielellä. Heidän kanssaan olen nauttinut monista mukavista keskusteluhetkistä, hän sanoo.