Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Sivistystä ja hyvinvointia

Lehtien palstalla ja blogeissa on käyty keskustelua Uudenkaupungin sivistys- ja hyvinvointihankkeen (SiHy) tulevaisuudesta. Rakennusalan konkarit Teppo Varpe ja Seppo Sjöblom ovat tuoneet esiin huolenaiheitaan asiassa. Kirjoituksissa halutaan ”peli vihellettävän poikki” ja jopa koko hankkeen uudelleenarviointia. Selvästikin on unohtunut, että sekä uimahalli, Viikaisten koulurakennus että Pohitullin koulurakennus vaativat huomattavan peruskorjauksen. Asiassa on virkamiestyönä jo 2016 selvitetty vaihtoehtoina rakennusmassan peruskorjaus, osittainen peruskorjaus/-parannus sekä purkava uudisrakentaminen. Tuolloin NL-Rakennuslaskennan laatimien laskelmien perusteella ilmeni, että teknistaloudellisesti tarkoituksenmukaisin tapa on korvata kyseiset rakennukset rakentamalla uutta. Tämä päätettiin myös poliittisessa päätöksenteossa etenemistavaksi. Tuossa vaiheessa laadittujen laskelmien perusteella näyttäytyi uuden lukion, yhtenäiskoulun ja uimahallin rakentamisen kustannukseksi runsaat 33 miljoonaa euroa. Syksyllä 2017 käytiin vilkasta keskustelua hankkeesta. Vaihtoehtona oli ns. perinteinen malli, jossa rakennusurakka kilpailutetaan kiinteähintaisena urakkana. Tällaiseen malliin rakennusala on onnistunut saamaan kahden vuoden takuuajan alan yleisiin sopimusehtoihin. Mitään ylläpitovelvoitetta urakoitsijalla ei ole, kunhan kohde kohtuudella kestää kaksi vuotta, niin urakoitsijalla on hyvä tilanne, sillä takuuajan jälkeen urakoitsija vastaa vain sellaisista kohteen virheistä, jotka ovat seurausta urakoitsijan törkeistä laiminlyönneistä, laadunvalvonnan olennaisesta pettämisestä tai täyttämättä jääneestä suorituksesta. Kaikkien takuuajan jälkeisten vastuiden osalta näyttötaakka virheestä ja urakoitsijan vastuusta on tilaajalla (kaupungilla). Tämäkin vaikeasti toteutettava vastuu päättyy, kun on kulunut kymmenen vuotta kohteen vastaanotosta. Tämän mallin ongelmista on kosolti näyttöä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Valtuusto yksimielisesti päätti lokakuussa 2017, että hankkeen toteutusmuoto on elinkaarimalli. Elinkaarimalli eroaa perinteisestä toteutuksesta siinä, että urakoitsija vastaa kohteen toimivuudesta jopa 25 vuotta. Jos kohteessa on siis virheitä tai rakentamissuorituksesta johtuvia korjaustarpeita, niistä vastaa kustannuksellaan sopimuskauden ajan urakoitsija. Kiinteistöpalvelujen tuottajalle maksetaan sopimuskauden palvelumaksua, jolla vastataan kohteen sopimuksenmukaisesta ylläpidosta. Elinkaarimalli toteutustapana on toki uudempi kuin em. perinteinen urakkamalli. Hankkeesta on kuitenkin varsin kosolti kokemuksia, eikä niiden perusteella toteutustavasta seuraa kritisoijien arvelema vedenpaisumus. Elinkaarimallissa varsinaisen rakentamisen kustannukset eivät ole poikenneet muista rakentamisen malleista eikä nytkään ole SiHyn osalta ollut sellaista havaittavissa. Kustannusarviot ovat toki nousseet, mutta niitä ei ole korottanut toteutusmalli vaan se, että hankkeeseen on syksyn 2017 jälkeen liitetty monitoimihalli, päiväkoti ja kirjaston digitaaliset palvelut. Meillä on näyttöä siitä, että kaupungin oma ylläpito ei pysty toimimaan kovinkaan pitkäjänteisesti kiinteistönpidossaan. Tämä ei ole moite, vaan koskee kaikkia kuntia. Tyypillinen kunnan tapa huolehtia kiinteistöomaisuudestaan on niukoilla resursseilla tehdä vain välttämätön. Se synnyttää kohteisiin jatkuvaa korjausvelkaa. Esimerkkinä meillä tästä on 1980-luvun lopun uimahallin tai Viikaisten koulun kunto nyt. Elinkaarimallissa palveluntuottaja sitoutuu palvelumaksua vastaan siihen, että kun sopimuskausi (20/25 vuotta) on kulunut, kohteessa ei ole korjausvelkaa. Rakennus ei ole tietenkään uuden veroinen, mutta rakenteeltaan ja järjestelmiltään kohde on niin hyvässä kunnossa, että realisoituvia korjaustarpeita ei ole. On perusteltua väittää, että perinteinen urakkamalli ja oma kiinteistönpito tulee samalla ajanjaksolla kalliimmaksi kuin arvokas elinkaarimalli. Kirjoittajien huolenaihe kustannusten karkaamisesta on vakava huolenaihe. Pidän selvänä, että jos elinkaarimallin kilpailutus johtaa tulokseen, joka vaikuttaa mahdottomalta, niin sitä ei pidä toteuttaa. Mutta asiassa tulisi antaa neuvottelumenettelyn edetä suunnitelmien mukaan ja arvioida kustannuksia, kun niistä on tarkempaa tietoa alkuvuonna 2020. Yhdyn Sjöblomin toiveeseen, että paikallinen lehdistö voisi hanketta käsitellä syvällisemmin. Toteutusmallin sijaan voitaisiin kohdentaa keskustelua oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten siihen laajaan hyvinvoinnin, sivistyksen ja liikuntamahdollisuuksien kasvuun, jonka SiHy toteutuessaan mahdollistaa kaikille ikäluokille. Timo A Järvinen Uudenkaupungin kaupunginvaltuutettu (kok.), SiHy -hankkeen ohjausryhmän jäsen