Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Gallerioissa kannattaa käydä

Galleria Horisontissa, Uudessakaupungissa, avattiin tällä viikolla näyttely, joka esittelee eri taidesuuntauksia. Mitä näitä nyt on: ekspressionismi, impressionismi, futurismi, orientalismi, naivismi, pointillismi, realismi, kubismi, surrealismi ja niin edelleen. Kuulostaako liian vaikealta? Valtaosa meistä ei tunne kaikkia taidesuuntauksia. Ainakaan meidän keski-ikäisten taidekasvatus ei ole ollut kovin korkealla tasolla. Koulun kuvaamataidon tunneilla käytiin läpi taidesuuntauksia ja myös taidehistoriaa, mutta ne jäivät sittenkin sivuosaan. Enemmän keskityttiin tekemiseen, koska useimmille oppilaille kuvaamataidon tunnit tarjosivat toivotun hengähdystauon teoreettisten oppiaineiden väliin. No, Mona Lisa sentään varmasti painui kaikkien mieleen. Galleria Horisontissa voi sivistää itseään tai tunnustella, voisiko taidetta kokea sittenkin vain elämyksenä. Kuvataiteilija Raimo Aarras totesi näyttelyn lehdistötilaisuudessa, etteivät taiteilijatkaan aina tiedä, mitä ismiä he edustavat. Kesän taidenäyttelyihin on matala kynnys, ja se kannattaa ylittää. Taiteilijat valitsevat kesänäyttelyihin usein teoksistaan ne, joiden tietävät puhuttelevan suurta yleisöä. Esimerkiksi kuvataiteilija Kirsi Neuvonen oli valinnut Runonkulman Galleriaan pukuteoksia, joissa mekon helmaa kaunistivat päivänkakkarat ja mansikat. Ei taidetta tarvitse osata tulkita, teoksiin voi rakastua muutenkin. Helpoimmin lähestyttäviä näyttelyitä ovat Margit Hakasen keramiikkatöiden tapaiset näyttelyt, joissa suu vetäytyy itsestään hymyyn ja näyttely saattaa jopa naurattaa. Miten muuten voisi lähestyä Taskuvarista, jonka suupielestä roikkuu varkain viety kello? Tai Maastamuuttaja-lintuja, jotka ovat pakanneet itsensä matkalaukkuun? Taide on kuin hyvä viini tai olut. Ensin maku voi tuntua vieraalta, vähä vähältä oppii erottamaan pienet makuvivahteet ja lopulta löytyvät ne omat suosikit. Suomi on kesällä täynnä hauskoja, hienoja, upeita, herätteleviä ja syviä tunteita pintaan nostavia näyttelyitä. Itseään ei kannata aliarvioida, vaan rohkeasti käydä katsomaan. Voi yllättyä itsekin, miten jokin teos voi kolahtaa ja jäädä mielensopukoihin. Kun jonain syksyn pimeänä päivänä on oikein rankkaa, nähty teos voi muistua mieleen ja keventää oloa. Kulttuurilla on tervehdyttävä vaikutus, jos sen vain osaa ottaa vastaan.