Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Neljäs perättäinen surkea rysäkausi

Taivassalon Tuomaraisissa toimivan Länsi-Rannikon Kalan toimitusjohtajan Aarne Paesalun vastaus kysymykseen, millainen päättyneen rysäkauden loppusaldo oli, on nuivan lakoninen. – Se oli huono. Huonompi kuin milloinkaan sitten vuoden 2013, jolloin aloitin kalatalouden parissa työskentelyn Suomessa. Käytännössä päättyneen rysäkauden aikana Tuomaraisten jalostuslaitoksessa käsiteltiin noin 2,5 miljoonaa kiloa silakkaa, kun esimerkiksi vuonna 2015 määrä oli yli 4 miljoonaa kiloa. Huippuvuosina määrä oli noin 5 miljoonaa kiloa, josta määrästä on siis pudottu puoleen. – Tällä hetkellä rysäsilakan osuus on alle 2 prosenttia silakan kokonaissaalismäärästä 130 miljoonasta kilosta. Parhaimmillaan se oli lähes 5 prosenttia. Tämä merkitsee, että elintarvikekalan kysyntää olisi enemmän kuin pystytään tarjoamaan. Se merkitse toimitusjohtaja Paesalun mukaan myös sitä, että yhtiön taloussuunnitelmat eivät toteudu: elintarvikesilakan varastot hupenevat jo syksyllä. – Suunnitelmissa ennakoimme rysäsilakan saalismäärän kolmanneksen suuremmaksi kuin nyt on toteutunut. Troolisilakkaa on saatu, mutta toukokuun jälkeen pyydetty troolisilakka menee suoraan rehukalaksi. Miksi näin on käynyt? Sitä kannattaa kysyä Paesalun edeltäjältä kalatalousneuvos Anssi Päivärinnalta . Hän näkee saariston silakkakannan pienentymiseen kaksi syytä. – Alle 10 sentin mittaista silakkaa ei pitäisi lainkaan troolata. Näin kuitenkin surutta tehdään Airistolla, jonne Mynälahdella kutevat ensimmäisen vuoden silakat uivat ennen vaellukselle lähtöä. Päivärinnan mukaan Airiston vesialueella troolataan mittavat määrät 5–7 senttimetrin kokoista silakkaa, jotka normaalisti lähtisivät vaellukselle vasta seuraavan vuoden kesällä. Toinen haittatekijä on parvia hajottava jatkuva troolaus, joka näivettää silakkakantaa. – Vuosikaudet olen tästä asiasta puhunut, ja mikä on ollut tulos? Troolimiesten kyräilevät katseet. Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija, filosofian tohtori Jari Raitaniemi on jossain määrin eri kannalla kuin Päivärinta sekä Vakan alueen rysäkalastajat silakkakannan nykytilasta. – Silakan kutukunto on vaihdellut. Viime vuosi oli hyvä, samoin vuosi 2014. Ehkä tässä nyt on menossa jonkinlainen kuoppa. Koko silakkakanta on kuitenkin kasvanut 1980-luvulta asti, ja esimerkiksi troolareiden saalismäärät ovat pysyneet tasaisina, mutta mukaan mahtuu muutamien vuosien laskuja. Raitaniemen mukaan saaristotroolauksen vaikutusta kannan kasvuun ei ole tutkittu, aihetta hän pitää sinällään mielenkiintoisena. – Perustuen tutkimusalus Arandan koetroolauksiin, niin Itämeren pääaltaan ja Selkämeren silakka- ja kilohailikannat ovat valtavia. Jos niistä saisi vielä jonkun hinnankin, niin sillä olisi merkittävä kansantaloudellinen merkitys. Raitaniemi puhuu järjettömistä silakkakannoista, jonka ilmaisun kalatalousneuvos Päivärinta ampuu alas lennosta. – Jos niitä on järjettömästi, niin järjettömät määrät niitä myös troolataan. Pitkän linjan kalastaja Reima Salonen lipuu veneellään Taivassalon Ahaisten kotisatamaansa. Takana on pitkä päivä rysien nostotöissä. – Huhtikuun alussa, puolisentoista viikkoa normaalia aikaisemmin ryhdyimme rysiä laskemaan. Meitä on kolme kalastajaa ja lisäksi yksi palkollinen, 40 rysää. Tämä on nyt neljäs perättäinen surkea silakan pyyntikausi. Kun elintarvikesilakan tuottajahinta on alle 20 senttiä kilolta ja rehusilakan noin 15 senttiä, niin se ei alan houkuttelevuutta lisää. – Eihän tässä mitään järkeä enää olekaan. Minä olen siinä iässä, että menköön miten menee. Mutta kuka nuorempi riskeeraa tässä tilanteessa investoida rysäkalastukseen. Reima Salonen muistelee, kun saaristotroolaus Vakan alueella alkoi noin kymmenisen vuotta sitten. – Anssi (Päivärinta) sanoi, että nyt voi käydä huonosti. Ja näin kävi. En minä troolimiehiä syyllistä. He tekevät omaa tiliään, se on heidän elantonsa. Eikä minulla ja tuskin kenellä muullakaan on tutkimustuloksia väitteiden tueksi, että silakkakanta olisi troolauksen takia romahtanut. Mutta se on vissi tosiasia, että rysäsaaliit ovat pienentyneet, kun saaristotroolaus alkoi. Pahana epäkohtana Salonen pitää sitä, että niin sanottujen kakkoskalojen, särjen, lahnan, säynävän, pyynnistä ei enää makseta korvausta. – Nyt joudumme erottelemaan tonnikaupalla särkikaloja rysäsaaliin seasta ja heittämään takaisin mereen. Norssista on tullut pieni pelastus muutamille kalastajille. Silakkamääriin verrattuna sen merkitys on vähäinen, hinta tosin parempi. Viime vuoden norssisaalis oli 400 000 kiloa, tänä vuonna 700 000 kiloa. Kysyntää riittää, sanoo Aarne Paesalu.