Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Hörönaurulokki ja töyhtöhyypiö Kustavin kunnantalolla

Ikkunan edessä ylvästelee keraaminen, lasimosaiikilla koristeltu helmikana, mutta mikäs se siellä takana kurottelee päätään vielä korkeammalle? Se on tietysti helminauhakana, joka on saanut helmet kaulaansa. Kuhankeittäjä vahtii kattilan reunalla soppaa, josta pilkistelee kalan pyrstö, ja muuttolinnut nököttävät sievästi matkalaukussa odottamassa seuraavaa siirtoa. Naivistina tunnetun Margit Hakasen näyttely Kustavin kunnantalolla on lintumaisia oivalluksia täynnä. Tamperelainen taiteilija aloitti taideharrastuksensa reilut 20 vuotta sitten lasitöillä. – Lasimosaiikkitöille piti keksiä alusta, joten menin keramiikkakurssille. Se vei niin että napsahti, Hakanen kuvailee. Kotonaan Tampereella Hakasella on autotallissa työtila, jossa on myös keramiikan polttouuni. Sinne hän kuljettaa usein töitään poltettavaksi myös Kustavista, jossa hän asuu kesäkaudet. – Olemme enemmän kustavilaisia kuin tamperelaisia. Muutamme tänne heti kun jäät lähtevät ja marraskuussa takaisin. Omakotitalomme saa hukkua siellä rauhassa ruohoihin ja ruokoihin, Margit Hakasen puoliso Kari kertoo. Kari Hakasella on ollut puolisonsa näyttelyn valmistelussa oma oleellinen roolinsa. Hänen kynästään ovat peräisin esillä olevien lintujen nimet ja tarinat. Esimerkiksi lahnaliitäjä on lintu, joka osaa litteän rakenteensa ansiosta kimmota veden pinnasta aina uudelleen liitoon aivan kuin heittäisi leipää. Kuningaskalastaja sai nimensä, kun lintu onnistui lähtöpunnituksen jälkeen nostamaan painoaan kilpakumppaneita enemmän kalaa syömällä. – Kari tukee minua kaikessa. Olen tyytyväinen ja onnekas, vaikka välillä yhteistyö on vaikeaakin. Hän pakkaa teokset kuljetusta varten ja tekee ruuat, Margit kuvailee. Linnut ovat kiehtoneet Margit Hakasta jo pitkään, mutta näyttelyssä nähdään muutakin. Ikkunalle ripustettujen lasiteosten lisäksi salissa on vanha kaappi, josta pilkistää esiin vanhoja tuttuja: savesta muovaillut Mona Lisa, Edvard Munchin huutaja, taistelevat metsot ja Salvador Dalilta tuttuja valuvia kelloja. Kaapin päällä lojuu lintuhahmo, joka voihkaisee, että tää kaikki on jo niin nähty. – Halusin vähän pilkata itseäni ja muistuttaa, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Aika monta Mona Lisaa tein, eikä se vieläkään ole täydellinen. Margit Hakanen valmisteli yhtä aikaa toistakin näyttelyä, joka on esillä Iittalassa. Talvi ja kevät kuluivat pitkiä, kymmentuntisia päiviä tehden, mutta nyt on aikaa lomailla muun muassa 13 lastenlapsen kanssa. Syksyksi on jo uusia suunnitelmia. – Olen vähän ajatellut, että voisin opiskella vanhojen mestareiden maalaustekniikoita. Sivellin on fyysisesti helpompi kuin saven vääntäminen, hän sanoo. Tarua vai totta -näyttely on avoinna Kustavin kunnanvirastossa heinäkuun loppuun saakka.