Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mekot tanssivat metsässä ja kukkaniityillä

Kuvataiteilija, taidegraafikko Kirsi Neuvonen nukahti lapsena usein ompelukoneen surinaan. Neuvosen äiti oli ammatiltaan ompelija ja teki työtään kotona. – Meillä soviteltiin mekkoja ja pukuja. Ompelukoneen ääni herättää minussa vieläkin turvallisuuden tunteen. Taiteilijaan vaikutti syvästi myös hänen isänsä. Isä oli erikoismaalari, joka ootrasi museoissa ja maalasi seitsemää kirkkoa. – Jos isä kutsuttiin rintamamiestaloon töihin, hänellä oli tapana maalata keskusmuuriin jokin maalaus. Kuulin tarinan, että yhtä tällaista taloa oltiin myymässä. Omistaja ei sittenkään voinut luopua talosta, koska ei saanut isän maalausta keskusmuurista mukaansa.   Alun perin Neuvonen suunnitteli kouluttautumista tekstiilialalle. Sattuma ja opettajat johdattelivat hänet opiskelemaan vapaita taiteita. Sielläkin hän otti vapauksia. Kun taidekoulussa opetettiin, että laatta pitää pitää puhtaana, Neuvonen ajatteli toisin. Silloinen Vuoden taiteilija Outi Heiskanen kulki junassa taskussaan etsauslaatta. Siellä se oli näkkileivän murujen joukossa. – Se teki minuun vaikutuksen. Neuvonen käyttääkin teoksissaan paljon aikaa erityisesti pohjan maalaamiseen. Taiteilijan tavaramerkki ovat mekot. Hänen elämäntarinansa kuultuaan ei ole vaikea arvata, mistä idea pukuteoksiin syntyi. Itse hän muistelee lukeneensa juuri Kaari Utrion Naisen historian, kun 32 vuotta sitten teki ensimmäisen pukuteoksensa. Mekoissa ei näy koskaan naista. Usein ne ovat itse asiassa pohjana jollekin muulle, kuten kukkaniitylle tai aarniometsälle. – Puku aiheena muuntuu moneksi ja elää tuotannon mukana erilaisina variaatioina, taiteilija selittää.   Neuvosen tunnettuja pukuteoksia nähdään ensimmäistä kertaa Uudessakaupungissa Runonkulman Galleriassa. Galleristi Mervi Levanen kutsui jo ajat sitten taiteilijan pitämään näyttelyä Uuteenkaupunkiin. – Olen elämäni ensimmäistä kertaa täällä, taiteilija hengähtää. Kesänäyttelyissä on aina oma hurmansa. – Näyttelyitä rakennetaan hyvin erilaisiin paikkoihin. Erikoisin paikka, johon itse olen rakentanut näyttelyn, oli Puumalassa saarella, jossa oli vain 10 savua. Saarelle mentiin lautalla. Posliinimaalaaja asui siellä hirsitalossa ja kutsui minut pitämään näyttelyä sen kellariin, joka oli musta ja pimeä holvi. Siellä oli aikanaan painettu seteleitten hologrammeja. Keskellä tilaa oli suuri betonipaasi. – Tilassa kävi valtavan paljon väkeä. Uuteenkaupunkiin Neuvonen on rakentanut näyttelyn nimellä Runotyttö. Näyttelyssä on mukana tänä vuonna valmistuneita pukuteoksia, jotka ovat pienikokoisia kukkamekkoja. – Vuosien aikana minulta on usein pyydetty pukuja pienikokoisempana versiona ja nyt oli niiden aika 26 vuoden tauon jälkeen, taiteilija toteaa. Runonkulman Galleriassa on mukana suomalaisten rakastamat päivänkakkara-, mustikka- ja mansikka-aiheet sekä muutama suuri luontoaiheinen pukuteos vuodelta 2013. Näyttely on esillä 27.7. asti.