Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Oma identiteetti löytyi Vehmaalla

Vehmaan Rautilassa Vehmassalmen kupeessa asuu nainen, jonka seurassa on mahdotonta olla huonolla tuulella. Toimittajan saapuessa paikalle Meiri Ahtiainen valmistautuu juuri Wanha-Vinkkilän kesäteatterin illan näytökseen, eikä suinkaan katsojaksi, vaan esiintyjäksi. Meiri on syntyjään vehmaalainen, mutta elämä kuljetti hänet pois synnyinseuduilta kymmeniksi vuosiksi, kunnes veri ajoi takaisin tuttuihin maalaismaisemiin. Meiri on maanviljelijän tytär. Perheellä oli Vehmaalla maatila, mutta Meirin ollessa 9-vuotias perhe muutti Naantaliin. Naantalin vuodet päättyivät vanhempien erottua, ja Meiri muutti äitinsä ja pikkuveljensä kanssa Turkuun, jossa asui vuoteen 2000 saakka. Tuolloin Meirillä oli jo perhe ja kaksi lasta, Marleena ja Mea. – Halusin tarjota lapsilleni turvallisen ja kauniin kasvuympäristön, joten uudeksi asuinpaikaksi valikoitui Mynämäen Kivikylä. Tavallaan palasin myös juurilleni, koska isoisäni oli mynämäkeläinen. Vuodet Mynämäessä olivat ihanaa aikaa elämässäni, ja tuolloin syntyi myös kolmas lapsemme Jirko, Meiri muistelee. Vehmaalla Meiri tunnetaan remonttiyrittäjänä, mutta se ei kerro Rautilan moniosaajasta läheskään kaikkea. Vuosina 1991–2003 hän toimi vammaisavustajana Suomen CP-liitossa, kunnes haki opiskelemaan maalariammattikouluun vuonna 2003. – Oikeastaan hain maalariammattikouluun salaa. Hain samaan aikaan myös Rauman terveydenhuolto-oppilaitokseen terveydenhoitajalinjalle, jonne minut myös hyväksyttiin hyvin arvosanoin. Kun pääsin myös maalariammattikouluun, valinta oli selvä. Maalarin työt ovat aina olleet intohimoni ja olen tehnyt remonttiprojekteja 13-vuotiaasta saakka. Lähdin siis opiskelemaan maalariksi, kertoo Meiri. Koulussa huomattiin Meirin taidot maalarina ja tapetoijana, joten hänet kirjaimellisesti riistettiin käsistä ja otettiin töihin isoon remonttialan yritykseen. Työt jatkuivat vuoteen 2013 saakka, jolloin Meiri lomautettiin firmasta monen muun joukossa. Ennen lomautusta elämässä oli tapahtunut muitakin suuria muutoksia. Vuonna 2007 avioliitto päättyi eroon, talo Mynämäessä myytiin ja uusi koti löytyi Taivassalosta. Taivassalossa asuessaan Meirin onnistui yhdistää molemmat intohimonsa, eli remontointi ja vanhustenhoito, joita hän teki rinta rinnan. Lopulta vuonna 2014 koitti kotiinpaluun hetki. Vehmaalta löytyi ihana koti, turvasatama elämän myrskyjen keskellä. – Löysin Vehmaalla viimeinkin oman identiteettini, jonka olin kadottanut vuosien varrella. Vahvistuin, kasvoin omaksi itsekseni ja uskalsin ensimmäistä kertaa elämässäni mennä vaikka yksin ravintolan terassille juomaan lonkeron. Uskallusta riitti enempäänkin, sillä vuonna 2015 Meiri perusti oman remonttialan yrityksen, ja seuraavana vuonna tie vei Bahamalle saakka, jossa tapetoitiin kolmen viikon ajan luksusristeilijän hyttejä. Tämän vuoden tammikuussa Meiri karisteli taas Suomen lumet jaloistaan ja suuntasi Singaporeen tapetoimaan risteilijän hyttejä. Moni voisi kadehtia moisia työreissuja, mutta Meiri vakuuttaa, ettei niissä ole mitään kadehdittavaa. – Työpäivät kestävät 12–14 tuntia, kuumuus on pakahduttavaa, eikä vapaapäiviä ole. Työmatkoilla ei ehdi siemailemaan drinkkejä hiekkarannoilla. Rakastan silti remonttialaa. Näen työssäni omien kätteni jäljen ja saan olla tekemisissä ihmisten kanssa. Elämä tarjoilee joka ikiselle vaihtelevissa määrin pettymyksiä, murheita, onnistumisia ja onnea. Meiri suhtautuu elämään niin, että lopulta pettymykset vahvistavat ja opettavat ihmistä iloitsemaan elämän hyvistä asioista, myös sellaisista, joita moni pitää merkityksettöminä. – Jokainen meistä luo oman elämänsä. Ajattelen hyvää kaikista ihmisistä, sillä jos ajattelisin pahaa, pilaisin vain oman elämäni negatiivisilla ajatuksilla. Onko Meirillä sitten jotain tulevaisuuden haaveita? – Toivoisin voivani vielä jonain päivänä yhdistää kaksi lempityötäni: vanhustenhoidon ja remontoinnin. Olen kuitenkin ikionnellinen juuri nyt. Elämässäni on rakkaus, jonka uskon olevan pysyvää laatua, ja kaikki elämän osa-alueet ovat tasapainossa keskenään. Ammatti: maalari Ikä: 48 Asuu: Vehmaan Rautilassa Perhe: 16-vuotias poika Jirko asuu yhä kotona, aikuiset tyttäret Marleena, 23, ja Mea, 20, asuvat jo omillaan, miesystävä Marko Harrastukset: kesäteatteri, vanhat tavarat, hääräily pihalla ja sisällä Suosittelee: menkää oman mukavuusalueenne ulkopuolelle – silloin voi löytää itsestään uusia puolia Unelmoi: pienestä punaisesta torpasta, jonka saa remontoida ja sisustaa perinteisin menetelmin