Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Patakahjan saaressa pääsee irti arjesta – Tontti vihdoin omaksi 50 vuokravuoden jälkeen

Auto Taivassalon Riikinkarin autopaikalle, vene vesille, ja viiden minuutin kuluttua naantalilaiset Petri ja Päivi Anttila ovat mökkirannassaan Patakahjan saaressa. Venematka, olkoonkin lyhyt, edesauttaa osaltaan irtiottoon arjesta. Varsinkin kesän alussa mieli pyörii pitkään töiden ympärillä. – On helpompi asettua mökillä paikoilleen, kun tekee jotakin projektia. Viikkokin voi mennä siihen, että elimistö rauhoittuu, eivätkä ajatukset käy enää työssä. Sitten kun huomaa, että ainoa ajatus aamulla on, että mihin aikaan pitäisi laittaa liha lämpiämään, tietää että huolet ja kiireet ovat jääneet, Petri Anttila sanoo. Rehtorina ja opettajana työskentelevä pariskunta kunnostaa kesän alussa mökkiä ja tekee muita askareita, mutta viimeistään heinäkuussa sekin rauhoittuu. Sen jälkeen päiviä rytmittävät lähinnä ruoka, sauna ja mahdolliset mökkivieraat. – Parasta täällä on merellisyys. Paikka on tuulinen ja olosuhteiltaan sisä- ja ulkosaariston väliltä. Pidän täällä myös siitä, että ystävät tulevat tänne aina ajan kanssa, Petri sanoo. Petri Anttila vieraili ensimmäistä kertaa Päivin sukumökillä 1980-luvun puolivälissä, mutta Päivi on viettänyt kesänsä Patakahjassa lapsuudesta asti. Jo hänen äitinsä äiti innostui kahden ystävänsä kanssa mökkeilystä 1950-luvun lopulla, ja he vuokrasivat seurakunnalta tontit Patakahjan kallioiselta lounaisrannalta. Kaiken tarvittavan, kuten polttoaineen veneeseen, he kuljettivat kaupungista mukanaan linja-autolla. – Mamma kävi täällä 90-vuotiaaksi asti, ja hänen mökkinsä jäi äitini pikkusiskolle. Äiti taas otti käyttöönsä tämän muiden väliin jääneen tontin ja rakensi ylämökin vuonna 1966, Päivi kertoo. Saarelle saatiin 1970-luvulla usean mökin yhteinen, 60 metriä syvä porakaivo, josta käyttövesi pitkään kannettiin. Nyt vesi tulee pumpattuna mökin nurkalle. Sähköt saatiin 1990-luvulla. Päiviä on mökkielämässä aina viehättänyt sosiaalisuus ja monen sukupolven yhdessäolo. Vielä hänen nuoruudessaan kaikkiaan kuuden mökin asukkaat kerääntyivät yhdessä viettämään juhannusta. Anttiloiden tontille nousi uusi alamökki vuonna 2006. – Kun ylämökillä syttyi aamulla lamppu, tiesimme, että voimme lähettää lapset sinne leikkimään ukin ja mummin kanssa, Päivi kertoo. Päivin isä olisi halunnut ostaa Patakahjan tontin jo aikaa sitten, mutta seurakunta ei siihen myöntynyt. Päinvastoin kymmenen vuotta sitten vuokrahinta lähes kolminkertaistettiin. – Tartuimme myyntitarjoukseen nyt kun se oli mahdollista. Teimme porukalla alhaisemman vastatarjouksen, mutta se ei mennyt läpi. Jos ajattelisi, että tämä olisi uutena ostettu tontti, hinta oli kohtuullinen. Mutta siinä ei huomioitu lainkaan sitä, että tästä on jo 50 vuotta maksettu vuokraa, Päivi Anttila sanoo. Patakahjassa on yhteensä 17 seurakunnan omistamaa tonttia, joista kymmenen vaihtoi nyt omistajaa. Laskennallisesti ostohinnan saa takaisin noin 20 vuokravuodessa. Tontin ostaminen edesauttoi Anttiloiden päätöstä rakentaa mökille uusi laituri, jota ei enää tarvitse nostaa ylös talven ajaksi. Laiturin viereen nousi uusi rantaterassi. Rakennusoikeutta tontilla on yhä jäljellä. – Tykkään tontin monipuolisuudesta. Tuulisella päivällä vietämme aikaa enemmän yläpihalla, ja aina täältä löytyy jokin kohta, johon aurinko pääsee paistamaan, Päivi sanoo. Patakahja on ollut se paikka Päivin elämässä, joka on aina pysynyt. – Mutta jos meillä pojat eivät haluaisi tätä ylläpitää, mieluummin myisin tämän sellaiselle, joka haluaa, hän sanoo.