Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Vain muutaman kerran kesässä auki – Café Kukonmäki hurmaa rentoudella kävijänsä

– Hieman on pilvistä, mutta säätiedotuksen mukaan aurinko purjehtii näkyviin kello 11, Café Kukonmäen isäntä ja kokki Petteri Broström toteaa ja vilkuilee taivasta. Niin myös käy. Aurinko puskee esiin pilvien takaa jo vartin päästä, eli tänäänkin on aurinkoista. – Niin on ollut aina, kun olemme pitäneet kahvilaa, Petteri naurahtaa. Piha alkaa täyttyä heti aamusta. Iloisesti rupattelevat asiakkaat tekevät tilauksia. Kukonmäen leipuri-emäntä Heidin porkkanakakku on suosikki. – Ensimmäisenä kesänä ihmiset tilasivat eniten kahvia ja piirakkaa, mutta lounasasiakkaiden määrä on koko ajan kasvanut. Meidän Petterin savulohikeitto on niin hyvää, Heidi hymyilee.   Tässä kahvilassa kaikki on poikkeuksellista. Ensinnäkin aukioloajat, Café Kukonmäki on auki kesäisin silloin, kun perheelle sattuu sopimaan. Ja paikka, asiakkaat pääsevät keskelle Broströmin perheen elämää ja pihapiiriä. Häkistä kurkkivat puput Hilda ja Hulda (se, jolla on pitkä otsatukka), pensaan takana tassuttelee Hilma-kissa ja omenapuun vierellä leikkii perheen ”vauva”, broholminkoira Darwin. Lapset ovat juuri nyt kuka missäkin: yksi leirillä ja toinen kaverilla. – Tämä on harvinainen tilanne, sillä yleensä kaikki lapset ovat kahvilapäivänä kotona. Kesäkahvila on meidän perheen yhteinen harrastus. Venla, 13, Emma, 15, Sisu,11, ja Urho, 9, ovat innokkaita kahvilan pitäjiä ja kauppiaita. Tuoksuvien piirakoiden, pullien ja lounasruokien lisäksi piharakennuksessa myydään muun muassa Petterin isän tekemiä fendereitä. – Niitä on tasan sen verran kuin on. Isää kun ei enää ole, eikä Petteri ole opetellut tekemään fendareita, Heidi selittää. Lisäksi minikaupassa myydään Heidin tekemiä villasukkia ja lapasia, kas, kun emännällä on tekstiiliartesaanin koulutus. Asiakas saattaa yllättäen päästä katsomaan myös Urhon taidenäyttelyä. Broströmit elävät Kukonmäellä unelmaansa. Äiti Heidi on kotoisin Uudestakaupungista ja Broströmit alkoivat etsiskellä taloa isolle perheelle siksi nimenomaan täältä. Kuusi vuotta sitten kävi tuuri ja eteen tupsahti juuri sopiva pytinki. – Talo on rakennettu vuonna 1931 ameriikan rahoilla ja siinä on asunut alun perin kolme perhettä, Petteri kertoo. Uudestakaupungista lähdettiin vuosituhannen alkupuolella siirtolaisiksi Amerikkaan, pääasiassa metsätöihin. Tämän talon rakentaja palasi myöhemmin kotikaupunkiin ja vaurastuneena rakensi komean talon. Rakennukseen mahtui parin vuokralaisperheen lisäksi alakertaan yleinen sauna. – Meille tämä talo oli unelma, mutta joku muu olisi voinut ajatella toisin. Olihan se ihan hurjassa kunnossa. Olemme remontoineet sisätiloja. Pari huonetta on vielä korjaamatta, eikä talon julkisivulle ole vielä ehditty tehdä mitään, Heidi jatkaa. Intoa remontointiin kuitenkin riittää, mutta sitä on pakko tehdä siihen tahtiin kuin nelilapsisessa perheessä ehditään. Talvikausi on kiireinen. Heidi työskentelee luokanopettajana Pohitullin koulussa ja Petteri on paloesimies. Vuorotyöt vievät miestä myös kesällä. – Siksi päätämme kahvilan aukioloajat sen mukaan, miten Petterin työvuorot menevät, Heidi sanoo. Pop up -kahvila sai alkunsa sattumoisin. Brostörmit osallistuivat vuonna 2015 ensimmäisen kerran Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtumaan ja tarjoilivat pihassa kahvia ja leivonnaisia. Talossa vieraili kahden päivän aikana lähes tuhat ihmistä. – Siitä innostuneena ajattelimme, että voisimme aina silloin tällöin pitää pihakahvilaa, Heidi kertoo. Viime kesänä aukiolopäiviä oli viisi. Lisäksi Café Kukonmäki oli avoinna myös Uudenkaupungin Vanhat talot -tapahtumapäivinä.   Perheessä työnjako on selvä: Heidi leipoo, Petteri tekee lounasruuat, sillä hän on aiemmalta ammatiltaan kokki. Lapset osallistuvat kaikkeen mahdolliseen tekemiseen. – On tämä hurjan mukavaa. Olemme saaneet paljon uusia tuttavia, uusikaupunkilaisia, mökkiläisiä ja turisteja, Heidi kehuu. Hannele Salmela kävelee kahvilan pittoreskille tiskille. Hän on tullut jälleen kerran lounaalle. – Minulla on tapana käydä täällä lounaalla ja osallistua sitten Uuden kirkon urkuvarttiin. Nautin tällaisista pienistä kesäretkistä. Tänään hän päättää tilata savulohikeittoa. Se on listan vakioannos. Vaihtuvana vaihtoehtona tarjolla olisi salamipastaa.