Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kahvilanpidolla elämä leppoisaksi – Vehmaalainen vilja-aitta kutsuu kenialaiselle kahville

Hetken mielijohde johdatti vehmaalaisen Henri Palmusen kahvilanpitäjäksi viime vuonna kesän kynnyksellä. Kirkon vieressä sijaitseva, vuonna 1858 rakennettu vilja-aitta on palvellut kesäkahvilana 1980-luvulta alkaen. – Joku ihmetteli sosiaalisessa mediassa, eikö kukaan sinä vuonna pidä kahvilaa. Otin asiasta selvää ja puhuin vaimolle, että eiköhän me tuommoinen homma hoideta. Muita halukkaita ei ollut. Palmunen ei miellä itseään varsinaisesti yrittäjäksi, sillä kesäkahvilan pitäminen on hänelle lähinnä harrastus. Palkoille ei juurikaan pääse paikassa, jossa  hänen sanojensa mukaan ”ei voi mitään erämaahintoja pitää”. Lisäksi hänellä on vakituinen työ elintarvikealalla Raisiossa. – Olen töissä pienessä perheyrityksessä, joka on äärimmäisen joustava. Yhden kuukauden olen kesälomalla ja kolme kuukautta palkattomalla vapaalla. Tämä on minulle downshiftausta fyysisesti raskaan työn vastapainoksi, jossa ei paljon ihmisiä tapaa. En niin suurta lovea työpaikalleni jättänyt, etteikö tämä onnistuisi, ja saavatpahan nuoret enemmän kesätöitä, hän sanoo. Palmunen on syntyjään turkulainen, joka muutaman vuoden Mynämäen Karjalassa asuttuaan päätyi sattumusten kautta Vehmaalle kahdeksan vuotta sitten. Nykyinen kotitalo on entisen kuntavaikuttaja Kalle Niemisen vanha. – Hän on ollut kaikkien tuntema, suorasukainenkin kuntapoliitikko. Oli hänen ideansa vuonna 1984 perustaa aittaan ensimmäistä kertaa kesäkahvila. Sunnuntaisin Palmunen pyöräyttää vilkkainta kahvilapäiväänsä varten itse munkit, mutta muulloin hän käy aamuisin hakemassa leivonnaiset Ilonan Juhlaherkuista Uudestakaupungista. Sen sijaan kahvi on aina omaa. – Luin viime kesänä artikkelin pienpaahtimoista ja ajattelin, että se voisi olla kivaa hommaa. Kahvinjuonnin olen aloittanut polvenkorkuisena. Lapsuudessa tyypillinen aamupalani oli kahvimoso eli maitokahviin sotkettu pulla. Oma kahvinpaahdin löytyi tuttavalta, joka itse siirtyi suurempaan kokoon. Palmusen laitteella saa tehtyä kahdessa tunnissa kahdeksan kiloa kahvia. Talvella Palmunen paahtoi kahvia Lahdingon koululta vuokratuissa tiloissa ja myi sitä puskaradion kautta. Täksi kesäksi paahdin on muuttanut kahvilaan. – Kahvilaatua ei tarvinnut pohtia, sillä vaimoni on kotoisin Keniasta. Hän osasi kertoa, mistä saa maailman parasta kahvia. Kahvini on vaaleapaahtoista päivittäiskahvia, jossa on käytetty yhtä papulajia toisin kuin kaupan kahveissa, joista suurin osa on sekoituksia, Palmunen kertoo. Henri Palmunen opiskeli nuorena merkantiksi, ja aloitti työuransa piccolona turkulaisessa hotellissa. Pitkä kokemus hotellialalta on tarkoittanut parasta mahdollista kasvatusta palveluammattiin. – Kesäkahvilan pidossa parasta on vapaus ja rento ilmapiiri. Asiakkaat ovat äärimmäisen mukavia ja kertovat kiinnostavia tarinoita esimerkiksi Vehmaan historiasta. Koska tämä on minulle harrastus, minun ei tarvitse pingottaa, jos joku penni puuttuu jostakin, hän sanoo.