Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kultaranta-keskustelut

Tasavallan presidentti pitää kesäisin laajaa keskustelua ”ympäristön” tilasta – suurella asiantuntijaryhmällä. Puolustusvoiman ylipäälliköltä tämä on viisas menettely. Maailman tilanne on monella tavalla epäselvä. Ja siksi on hyvä hankkia tietoja mahdollisia uhkia vastaan. Puolustusvoimilla on myös suuria hankkeita ilma- ja merivoimille. Jotkut puolueet ovat arvostelleet näitä kustannuksia, mutta valitettavasti on ollut korkeita upseereitakin, jotka ovat pitäneet hankkeita ylimitoitettuina. Suomen olemassaolon vakavia uhkia on ollut talvisota ja jatkosodan loppu Kannaksella. Talvisodan edellä Suomi oli huonosti varustautunut. Monet poliitikot pitivät sotaa mahdottomana, koska oli Kansainliitto ja sivistynyt maailma ei ole niin hullu, että alkaa sotia. Kuitenkin tuli talvisota. Suomi pelastui rintamamiesten sitkeydellä, mutta uhreja tuli turhan paljon armeijan heikon varustuksen takia. Toinen Suomen historian katastrofi oli lähellä 1944 Kannaksella, kun puolustus oli laiminlyöty. Oletettiin, ettei hyökkäystä tule silloisessa maailmansodan tilanteessa. Silloinkin turhia uhreja tuli heikon varustuksen takia. Sitkeät puolustajat pelastivat maan. Vanha viisaus sanoo, että jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Pienellä maalla puolustuksen kunnossa pitäminen on elinehto, mutta myös suhteiden hoitaminen ”isoon veljeen”. Kultaranta-keskustelussa on mielestäni tärkeä asia tietojen hankkiminen mahdollisista uhista. Usein on niin, että tavalliset kansalaiset näkevät uhat selvemmin kuin johtajat. Näin oli talvisodan edellä ja jatkosodan lopulla. Sekä talvisodassa että Kannaksella 1944 Suomen kohtalo oli hiuskarvan varassa. Kultaranta-keskustelut on yksi tapa varautua ja sinällään hyvä asia. Kauno Pietilä Kalanti