Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Sokeriorava on harvinainen herkkusuu

Satu Anttilan talon pihalla Nousiaisissa on monenlaista elämää. Häkeissä on viiriäisiä, silkkikanoja, minikanoja ja juoksuankkaparivaljakko Matti ja Teppo. Koira-aitauksessa temmeltää kuusi chihuahua-koiraa, ja sisältä löytyy vielä afrikkalainen minisiili Tellervo jo kahdeksan sokerioravaa. Moni ei ole koskaan kuullutkaan sokerioravista, ja ihmekös tuo: Suomessa laji on vielä harvinainen lemmikki. Sokeriorava on kotoisin Australiasta, josta sitä alettiin viedä lemmikiksi Yhdysvaltoihin noin 20 vuotta sitten. Satu kiinnostui lajista nähtyään kaksi vuotta sitten televisiossa eläinlääkäriohjelman, jossa potilaana oli sokeriorava. – Ryhdyin heti selvittämään, mistä voisin hankkia sokerioravan. Soitin jopa Korkeasaareen, mutta tuloksetta. Lopulta löysin kasvattajan Tanskasta, jossa sokeriorava on melko yleinen lemmikki. Sokeriorava on hyvin sosiaalinen laji, ja niitä täytyy olla aina vähintään kaksi kappaletta. Oravat nauttivat myös ihmisen seurasta, ja monesti ne odottavatkin, että Satu tulee pitämään niille seuraa ja silittelemään. Myös ruokavalioon tulee kiinnittää huomiota. Sokerioravat ovat sekasyöjiä. Ne syövät vihanneksia ja hedelmiä, mutta puolet ruokavaliosta koostuu erilaisista ötököistä, kuten jauhomadoista ja heinäsirkoista. Ruoat Satu valmistaa oraville itse. Myös jauhomadot ovat itse kasvatettuja. Satu on Suomen ainoa sokerioravien kasvattaja. Tällä hetkellä yksi oravista odottaa perheenlisäystä. – Sokerioravat ovat pussieläimiä. Synnytyksen jälkeen nuppineulanpään kokoinen poikanen ryömii emon pussiin, jossa on nisät. Pussista oravavauva ryömii esille vasta 4–5 viikon ikäisenä, kertoo Satu. Sokerioravien sosiaalisuus näkyy myös lastenhoidossa: jos emo menee vaikkapa syömään, yhteisön muut oravat hoitavat sillä aikaa pienokaista. Päivisin sokerioravien kanssa ei voi juuri seurustella, sillä ne ovat yöeläimiä. Oravat heräävät illansuussa ja menevät nukkumaan aamun valjetessa. Talven pimeinä kuukausina ne voivat heräillä jo iltaviideltä. Häkissä täytyy olla eläimille paljon aktiviteetteja, kuten verkkoja ja kiipeilyoksia. Sadun oravilla on jopa oma pallomeri, ja ne nauttivat myös piilotettujen herkkujen etsimisestä. Mistä nimi sokeriorava sitten on peräisin? – Ne rakastavat kaikkea makeaa. Etenkin vaahtokarkit ovat niiden herkkua, nauraa Satu. Takapihalla muiden lintujen ympäröimänä asustaa kaksi viikon ikäistä juoksuankkaa. – Matti ja Teppo ovat kuin Majakka ja Perävaunu. Matti on johtaja, ja Teppo matkii sitä kaikessa, Satu kertoo. Elämä hymyilee lintukaksikolle, sillä niille on ostettu jopa oma leikkimökki, jossa ne saavat asustaa isompina. Tiedossa on myös oma uima-allas. Matti ja Teppo pitävät Satua emonaan ja seuraavat häntä kaikkialle. Mieleen nousee kysymys, onko eläinrakkaaseen perheeseen tulossa lähiaikoina uusia lemmikkejä. – Mies on haaveillut strutsista, mutta ikävä kyllä strutsin muna ei mahdu hautomakoneeseemme, toteaa Satu.