Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mynämäessä kokeillaan ravinnekuidun vaikutusta peltoon

Mattilan tilalla Mynämäen Karjalassa kokeillaan ravinnekuidun vaikutusta pellon kasvukuntoon. Seudun maalajit vaihtelevat suuresti, pienellä alalla voi olla hietamoreenia, savipitoisempaa hietamaata tai multaa. Erityisesti hiekka- ja hietamailla orgaanisen aineksen pysyminen pellossa on haastavaa. Ravinnekuitu lisää orgaanista ainesta nopeasti peltoon. – Ravinnekuitu on ensisijaisesti maanparannusaine, jotka jalostetaan metsäteollisuuden sivuvirroista, kertoo Aki Laaksonen Soilfoodista. Ravinnekuidun avulla pyritään pureutumaan maan perusongelmaan eli orgaanisen aineksen vähyyteen. Ravinnekuitu edesauttaa ylläpitämään ja kasvattamaan peltojen kasvukuntoa sitomalla ravinteita ja vähentämällä niiden huuhtoutumista esimerkiksi vesistöihin. – Kuitu on nopein tapa saada orgaanista ainetta peltoon, mutta se on vain alkusysäys ja osa palapeliä, mihin liittyvät muun muassa viljelykierto ja jankkuroinnit. Viljelykierron itsessään pitää ruokkia orgaanisen aineksen kertymistä, huomauttaa Laaksonen. Mattilan tilalla oli sopiva raiviolohko, johon kokeillaan nyt ravinnekuidun vaikutusta. Karjatila tuottaa jo valmiiksi orgaanista ainetta, joten välttämätöntä tarvetta ravinnekuidulle ei ole. – Mielenkiinnolla seurataan, onko kuidulla vaikutusta ja kuinka paljon. Katsotaan alkaako pieneliötoiminta maassa nopeammin, kun nyt lisätään kuitua sinne, sanoo maatilayrittäjä Samuli Kallio. Ravinnekuitu on uusi ja kiinnostava tulokas, kun puhutaan ravinteiden sitomisesta ja niiden tehokkaammasta käytöstä sekä maanrakenteen paranemisesta. Kuidun lisäksi tutkitaan muun muassa ravinnekalkin ja kipsin vaikutuksia. – Tapauskohtaisesti kannattaa miettiä, mitkä ovat lohkon ominaisuudet, että mitä kannattaa käyttää. Yleispätevää ratkaisua ei ole, sillä maalajit ja peltojen kunnot vaihtelevat, joten tilanteen mukaan on hyvä miettiä ratkaisua, sanoo Sami Talola MTK Varsinais-Suomesta. Kuitu jalostetaan siten, että se ei sido ravinteita hajotessaan, vaan tuottaa orgaanista ainetta ja sitä kautta ravinteet liukenevat maahan. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät ja peltojen kasvukuntoa pitää ylläpitää niin sateisina kuin kuivinakin aikoina. – Ravinteiden pidätyskyky on vahvasti sidoksissa orgaaniseen ainekseen. Kuitu sitoo ravinteita sateessa ja vettä kuivana aikana, tiivistää Laaksonen. Ravinnekuitua ei levitetä joka vuosi, vaan kerran normaalissa viiden vuoden kierrossa. Levitys suositellaan ajoittamaan siten, että esimerkiksi lopetettavalle nurmelle ajetaan kuitu, sekoitetaan peltoon ja kuukauden kuluttua kylvetään mahdollinen satokasvi päälle. – Optimaalista kultivoinnissa olisi, että kuitu ei olisi nauhana kyntösyvyydessä, vaan tasaisesti pintakerroksessa suojaamassa peltoa ääriolosuhteilta, kertoo Laaksonen.